Sääennuste lupasi jonkinlaista myrskyä. Vähän ripotteli
vettä alkumatkasta, kun lähdettiin jatkamaan Bloomingtonista, mutta ei pahasti.
Ja lopulta sitä olikin taas oikein kaunis ja lämmin sää. Pysähdyttiin Atlantan
pikkukylässä, joka oli sympaattinen ja idyllinen. Oltiin sen verran aikaisin
siellä jo liikkeellä, että ei ollut oikein mikään vähistä paikoista auki.
Toisaalta oli myös sunnuntai. No, yksi sellainen itsepalvelukirppis-tyyppinen
kauppa avasi siinä ovensa ja käytiin tutustumassa rouvan liikkeeseen.
Kaikenlaista Route 66 –tavaraa oli myynnissä ja melkein ostin sellaisen vanhan
amerikkalaisen rekisterikilven, mutta en sitten ostanutkaan. Ehtiihän sitä
vielä, jos mieli tekee. Ainiin, ja se rouva, joka tuota paikkaa piti, tuli
siinä kadulla mua vastaan, kun oli menossa avaamaan putiikkia. Toivotti hyvät
huomenet iloisesti hymyillen. Jotenkin hämmentävän ystävällistä. (Hämmentävä
tuntuu olevan mulla kovassa käytössä)
No ajeltiin sitten Missourin osavaltion puolelle ja Chain of
Rocks –sillalle. Se on siis sellainen silta, jossa on autoliikenne loppunut jo
1970, mutta on edelleen paikallaan ja jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden
käytössä. Se oli käytännössä käyttämättömänä 1998 asti, jolloin se
kunnostettiin juuri kevyen liikenteen käyttöön. Siinä välissä siellä on
tapahtunut mm. kaksoismurha. Juuri siitä googletin äsken.
Budweiserin panimolla käytiin ilmaisella turistikierroksella.
Ihan hauska. Siistit puitteet ainakin, vaikka itse olut ei olekaan mitenkään
hyvää. Tämä siis jo St. Louisissa. Sieltä päästyämme suuntasimmekin Gateway
Archille, eli St. Louisin kuuluisalle kaarelle. Eero Saarinen on muuten
suunnitellut sen. Ei sitä oikein tajunnutkaan miten korkea se oikeasti on!
Käytiin siis myös siellä huipulla sellaisella hyvin mielenkiintoisella
”kapselihissillä”. Se kapseli oli ensinnäkin tosi matala ja pieni muutenkin ja
siellä oli 5 istumapaikkaa, mutta kyllä se 4 henkilöäkin teki tiukkaa! No
ainakin jäi mieleen! Ja huipulta oli tietysti hienot näkymät pitkälle.
Käytiin syömässä Pappys Smokehousessa, josta joku
meistä oli kuullut ja selvittänyt että siellä kannattaa käydä. Ja niin kyllä
kannattikin! Söin Pulled Porkia, Pulled Chickeniä, bataattiranskalaisia ja
perunasalaattia. No, perunasalaatista en tykkää noin muuten, mutta olihan tuo
ihan ok. Keskityin silti syömään ensisijaisesti niitä juttuja, joista tykkään.
Ja oli kyllä todella herkullista! Jonottaa sai jonkin verran, mutta jono eteni
kyllä ihan sujuvasti ja ruoka tuli tosi nopeasti tilauksen jälkeen.
Hyvähyvähyvä! Yöksi päädyttiin St. Robertiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti