Day 22-23: San Francisco-Chicago-Berliini-Helsinki (+ bonus: Day 24)

Lähdettiin perjantaina aamuyöllä ja oltiin lauantaina puoliltapäivin Suomessa. En enää muista mihin aikaan lähdettiin kämpiltä. Oisko ollut joskus kahden pintaan aamuyöllä. Meillä oli über-kyyti kentälle. Matkaan ei mennyt aikaa juuri mitään ja saavuttiin lähes autiolle kentälle. Kyllä siellä joku oli sohvalla nukkumassa, mutta ihan kuollutta kyllä noin muuten. Jonkin aikaa odotettuamme, päästiin American Airlinesin lähtöselvitykseen ja tiskillä oli vanhempi rouva, joka oli harvinaisen huono asiakaspalvelija. Mutta ei siitä sen enempää.

Jouduttiin vielä odottamaan, että turvatarkastus aukeaa. Ja siitä kun päästiin läpi, niin päästiin seuraavalle odotusalueelle. Mikään kauppa tai ravintola ei tuntunut olevan auki. Aivan perällä oli joku burgeripaikka, mikä avasi juuri. En mä sieltä viitsinyt kahvia ottaa. Eka lento oli sekin aika pitkä. Koneessa oli kosketusnäytöt jokaisessa selkänojassa, joten viihdytin itseäni katsomalla Grandfathered-sarjan pilottijakson. Sen jälkeen yritin nukkua. Ehkä torkuin, ehkä en. Ainakin oli tosi kylmä.

Chicagoon saavuttuamme käytiin syömässä. Se pisin lentomatka meni itse asiassa tosi hyvin. Nukuin kaikki ne pätkät, kun ei ollut mitään "ohjelmaa", eli ruokailua tai juomatarjoilua. Näihin Air Berlinin paluulentoihin tehtiin check-in jo San Franciscossa ja sain valittua itselleni ikkunapaikan ja ainakin mulle nukkuminen on siinä huomattavasti helpompaa, kun voi nojata siihen ikkunaseinään. En kyllä oo koskaan ollut hyvä nukkumaan lentokoneessa, mutta tällä kertaa olin! Ja se varmasti hyödyttää aikaerosta palautumista.

Berliinissä vaihdettiin konetta ja kauhisteltiin taas Tegelin kentän kamaluutta. Berliini-Helsinki-välillä en enää nukkunut. Ihan tarkoituksella, sillä suunnitelma oli nyt valvoa siihen asti, kunnes Suomessa olisi sen verran ilta, että voisi mennä nukkumaan. Ei se ihan niin hyvin mennyt. Kun lopulta pääsin kotiin asti, hengähdin pienen hetken ja lähdin parturiin. Kolmessa viikossa hiukset ehtii kuitenkin kasvaa sen verran, ettei näytä niin siistiltä enää. Ja itselle oli erityisen tärkeää, että on siistit hiukset töihin mennessä, sillä maanantaina aloittaisin uudessa työpaikassa. No, mutta joo, kävin siellä parturissa ja heti sen jälkeen kaupassa hakemassa jääkaappiin täytettä.

Kun olin taas kotona ja purkanut kauppakassin, niin menin "hetkeksi" sohvalle makoilemaan ja katsomaan mitä kaikkea tallennuksia sitä Elisa Viihteessä olikaan odottamassa. Ei mennyt kauaakaan, kun olin jo unessa. Heräilin varmaan jonkun kerran siinä välillä, mutta muistaakseni heräsin "kunnolla" siinä joskus kahdeksan aikoihin illalla. Eli ehkä n. 6h oli tullut nukuttua. Siinä vaiheessa ajattelin, että jos nyt taas valvon "normaaliin tapaan", niin se tietää hyvää maanantaille, kun pitäisi mennä töihin. Päätin siis kömpiä sänkyyn ja kokeilla vielä jos voisi jatkaa unia. Ja nukahdin uudestaan melkein heti.

Ihan katkotonta unta ei tullut nukuttua, mutta ne pari kertaa kun siinä yön aikana heräilin, niin en kyllä kauaa hereillä ehtinyt olla, kunnes sain uudelleen unta. Sunnuntain puolella heräsin kunnolla siinä n. klo 8 ja silloin päätin nousta sängystä. Voin kertoa, että oli muuten vähän outo olo. Tuntui kuin perjantai ja lauantai olis vaan kadonnut johonkin. Mutta oli sunnuntaiaamu ja olin pirteä. Ei kai ihme tuon unimäärän jälkeen. Koko reissu tuntui jo pelottavan kaukaiselta ja toisaalta hirvitti, että paluu arkeen oli edessä. Whatsapp oli täyttynyt matkaseurueen viesteistä, joissa valitettiin unirytmistä. Itse olin tyytyväinen ja toiveikas, että noilla maraton-unilla olisi koko unirytmi käännetty.

Palaan vielä jossain vaiheessa tämän blogin ääreen ja olis tarkoitus vielä kerätä yhteen fiiliksiä koko reissusta. Ja ehkä mä niitä vlogia varten kuvattuja videopätkiäkin jossain vaiheessa jotain kautta julkaisen.

Day 21: San Francisco

Viimeinen päivä. Kamalaa! Nytkö se jo loppuu? No, pitää ottaa loppuajasta kaikki irti. Ja tänään siis olen suunnitellut pitäväni vähän omaa aikaa kaupungilla. Ja loput dollarit pitää tuhlata, jottei niitä jää kotiinvietäväksi. Eipä niitä nyt paljon ole jäljelläkään, mutta sen verran, ettei viitsi jättää käyttämättä, eikä vaihtaa kotona euroiksikaan.

Raitiovaunulla keskustaan ja ensitöiksi Jamba Juiceen tietysti. Sen jälkeen päätin jatkaa raitiovaunulla vielä satamaan ja siellä hetki hengailua ja shoppailua. Tuli ostettua vähän kaikenlaista pientä, mutta nautin kyllä eniten siitä, että vain käveli sitä "rantakatua" ja kävi niissä pikkuputiikeissa. Paljon matkamuistokrääsäähän siellä oli, mutta ne oli ihan otollisia paikkoja mulle nyt, kun piti dollarit saada sileeks. Ja oli tietty kiva sää ja merellinen tunnelma. Oikein kiva.

Palasin raitiovaunulla takaisin keskustaan ja tehtäväni oli löytää Taco Bell. Syy tälle oli se, että en ole vielä ikinä käynyt syömässä Taco Bellissä. Ja piti löytää jotain syötävää, missä ei olisi papuja. Taco Bell löytyi ja ruokalistalta sellainen flatbread-tyyppinen ratkaisu, joka oli kyllä ihan hyvää, mutta se oli tosi pieni. Ei sillä juuri hintaakaan ollut, mutta koska täällä muuten on kaikki niin suurta, niin tuo vähän yllätti. Mutta nyt on sitten Taco Bellissäkin tullut käytyä, eikä ihan heti kyllä tarvitse mennä uudelleen.

Jatkoin kävelemistä kaupungin kaduilla ja otin vastaan kaiken, mitä vastaan tuli. Tai siis, niin... Kyllä te tiedätte. Ja vaikka dollarit olikin jo tuhlattu, niin tuli sitä vähän ostoksia vielä tehtyä. Ja Hollisterin liikkeessä todistin myös myymälävarkauden. Lopulta alkoi pieni kisaväsymys iskeä ja oli pakko lähteä kämpille. Vielä viimeinen Jamba Juice ja raitiovaunulla kämpille, jossa odottaisi pakkausoperaatio. Pakkaaminenkin meni yllättävän kivuttomasti ja vaikka laukku oli paljon täydempi kuin tullessa, niin painoa ei juuri ollut tullut lisää.

Meidän ensimmäinen lento on San Franciscosta Chicagoon Alaska Airlinesilla. Tai American Airlines sen kyllä lentää. Check-inin tekeminen netissä oli vähän haastavaa, ja koska meidän pitää vielä maksaa ruumaan menevistä laukuista, niin päätettiin tehdä check-in vasta kentällä. Lento lähtee klo 5, joten oli tiedossa että unta ei juurikaan tule saamaan. Päätinkin valvoa koko yön, sillä pelataan varman päälle, että ollaan ajoissa kentällä jne. Mutta siitä vielä seuraavassa postauksessa. Nyyh, tää loppuu!

Day 20: San Francisco

Haloo San Francisco! Tänään luvassa visiitti Golden Gatelle. Raisa selvitti miten sinne pääsee julkisilla. Kolmen bussin taktiikalla. Vaihdot meni kyllä jouhevasti ja odottelua ei juurikaan ollut. Toisen vaihdon kohdalla bussin tuloon oli kuulemma 9 minuuttia. Siinä vieressä oli 7eleven, joten ajattelin käydä hakemassa juotavaa siitä odotellessa. Sinä aikana sitten olikin yksi bussi siitä mennyt, mutta seuraava tuli sentään pian. Ja pian sitä oltiinkin perillä.

Osa meistä, minä mukaanlukien, päätti kävellä sillan päästä päähän. Eikä se mikään paha rasti ollut, vaikka siltä saattoi näyttääkin. Ja koska tuuli oli aikamoinen, niin ei tullut edes kuuma. Ei kyllä ollut kylmäkään sentään. Toisessa päässä osa jäi vielä sinne päähän. Tarkoituksena ilmeisesti löytää joku maisemapaikka korkeammalta, josta ottaa kuvia. Tai sitten vaan löytää bussipysäkki, millä päästä takaisin pienemmällä vaivalla. Ei niitä busseja kyllä juurikaan näkynyt sinne suuntaan menevän, joten sama se jos sen käveleekin takaisin.

Keskustan suuntaan mennessä noustiin jonkun bussin kyytiin, joka taisi olla joku "kaukoliikennebussi". Kone kyllä piippasi normaalisti, kun leimattiin, enkä minä kiinnittänyt siihen mitään erityistä huomiota. Eikä kyllä kuskikaan mitään ihmetellyt. Joku kyllä oli nähnyt, että sen leimauslaitteen ruudussa olisi lukenut -5$. Kun saavuttiin keskustaan, niin kiitettiin kuskia, kun jäätiin pois, eikä siinä mitään sitten sen ihmeempää. Hetki siinä kaupungilla sitten pyörittiin ja lähdettiin takaisin kämpille syömään ja hengailemaan. Mitään kummempaa ohjelmaa ei loppuillassa sitten ollutkaan. Kämpän omistaja kävi tuomassa meille ylimääräisen tuulettimen, koska oli vähän lämmin. Huomenna sitten pidän sen päivän, kun käyn kaupungilla yksin!

Day 19: San Francisco

Tälle päivälle oli varattu kierros kuuluisalla Alcatrazin vankilasaarella. Sitä ennen piti käydä palauttamassa uskollisesti palvelleet automme - Kia ja Monsteri. Ensin ei meinannut koko palautuspaikkaa löytyä, koska mitään kylttiä tai muuta ei ollut missään. Lopulta kuitenkin jätettiin autot parkkiin ja palautettiin avaimet. Siinä vaiheessa tuli sellainen olo, että tää reissu on oikeesti jo loppusuoralla, vaikka ei haluaiskaan.

Ja koska autot palautettiin, piti meillä olla jokin keino liikkua kaupungilla. Onneksi San Francisco ei ole Los Angeles, vaan täällä on kattava ja toimiva julkinen liikenne! Käytiin siis metroasemalta hakemassa kolmen päivän matkakortit, joten saa tulla ja mennä niin paljon kuin lystää. Hämmentävää tosin on se, että täällä on olemassa Muni, joka kattaa niin busseja, raitiovaunuja kuin metronkin, mutta sitten on olemassa myös Bart, joka mulle on jäänyt vähän epäselväksi. Meidän matkakorteilla ei saa kuitenkaan käyttää Bart-kulkuneuvoja. Tosin tuskin tarvitseekaan,

Muut lähti lipun saatuaan heti testaamaan julkista liikennettä ja menivät kai ratikalla satamaan, Alcatraz-paatin lähtölaiturille. Itse päätin kipaista läheisen Jamba Juicen kautta ja kävellä sieltä satamaan. Suunnistaminen oli kyllä helppoa, mutta se helle kyllä oli aika piinaava. Onneksi oli käveltävänä vain yhtä katua suoraan loppuun asti ja ilman sen suurempia mäkiä, niin piti vaan sietää sitä kuumuutta. Ja hyvinhän se menikin. Ja Google Maps tietysti arvioi kävelymatkan kestävän paljon pidempään kuin mitä se kestikään, niin olin ihan hyvissä ajoin pelipaikalla.

Tyhmänä en ollut ostanut aiemmin vesipulloa, joten jouduin maksamaan 5 dollaria pienestä vesipullosta! San Franciscon vesijohtovesi on kuulemma juomakelpoista, joten vanhan vesipullonkin olisi voinut kämpillä täyttää, mutta ei tullut tehtyä niin tällä kertaa. Siitä sitten mentiin paatille, joka kuljetti meidät Alcatraziin, joka oli yllättävänkin lähellä. Olihan se aikamoinen paikka. Siellä oli mm. näyttely, jossa oli vanhojen vankien kuvia ja tarinoita. Esimerkiksi mistä rikoksesta heidät oli tuomittu ja saattoi olla jotain taustojakin. Yksikin nainen oli istunut Alcatrazissa tuomiota puolisonsa murhasta. Puolison, joka oli hakannut häntä vuosikausia.

Rakennukset ja puitteet oli aika lailla sellaisia, mitä odottikin, mutta olihan se eri olla ihan paikan päällä kuin mitä on telkkarista nähnyt. Me ei otettu sitä audio tour -hässäkkää ollenkaan, kun ajateltiin että kierretään omaan tahtiin vaan. En tiedä oliko se nyt sitten virhe vai ei, mutta kyllä tuo kierros mulle oli joka tapauksessa tosi mielenkiintoinen kokemus! Kuuma oli sielläkin vaikka oli kyseessä pieni saari. Ja ärsyttävät kärpäset piinasivat ihmisiä  koko ajan. Sitten lopulta paatilla takaisin kaupunkiin.

Loppupäivä menikin sitten kaupungilla kierrellessä. Oltiin Ninan, Teron ja Peten kanssa liikkeellä ja käytiin testaamassa In-N-Out Burger. Hyvä purilainen, mutta ranskalaisissa oli kyllä parantamisen varaa. Ja ruuhka-aikaan ruoan saaminen kyllä kestää pitkään, joten jos on jo valmiiksi tappava nälkä, niin voi olla että menee vain hermot. Jälkkärit haettiin Ben & Jerry'sistä. Sitten lähdettiin kiipeilemään San Franciscon jyrkkiä ylämäkiä kohti keskustaa. Ne mäet oli kyllä aika älyttömiä, kun sai tosissaan tehdä töitä, että ne pääsi ylös! Ja sitä kuuluisaa Cable Caria ei käytetty, koska jono oli niin pitkä. Olis ehkä pitänyt. No, takaisin päin sitten tultiinkin sillä. Se on siis se sellainen avonainen "raitiovaunu", jonka ulkopuolella voi "roikkua".

Kummasti se päivä taas kului nopeasti aamusta iltaan ja San Francisco on kyllä kaunis kaupunki! Onneksi on vielä pari päivää aikaa tutustua kaupunkiin entistä paremmin ja nauttia loman viimeisistä hetkistä! Yhden päivän kyllä aion pyhittää sille, että kulken vaan kaupungilla ympäriinsä yksikseni ja vaikka vähän shoppailen jos siltä tuntuu. Oma aika tulee tarpeeseen! Huomenna kuitenkin Golden Gatelle.

Day 18: San Simeon-San Francisco

Jo ennakkoon paljon kohua aiheuttanut aamiainen oli tarjolla "alennettuun hintaan" läheisessä ravintolassa. Tai näin ymmärsin. Itsehän en aamiaisella käynyt, koska ajattelin että en halua maksaa ylimääräistä siitä, että tarjolla on todennäköisesti taas yhtä pahaa kahvia, muovisia munakkaita ja vohveleita. En edes vaivautunut kysymään aamiaisen tasoa niiltä, jotka siellä kävivät. Mulle riitti lähimarketista ostettu juotava jogurtti.

Lähdettiin siinä aamusella sitten kuitenkin ajamaan kolmen auton voimin kohti reissumme viimeistä kohdetta - San Franciscoa. Matkalla oli tarkoitus pysähtyä Hearst Castlella, ja niin itse asiassa tehtiinkin, mutta itse linnassa ei käyty, koska se oli vähän turhan kallista. Ja lisäksi se olis ollut sellainen opastettu kierros, mikä taas ei mua kiinnosta tippaakaan, joten mua ei haitannut vaikka käännyttiinkin ovilta pois. Varmasti ois ollut hieno ja näkemisen arvoinen paikka, mutta mua ärsytti se, että pitää maksaa liikaa sellaisesta mitä ei halua. Niitä kierroksia oli myynnissä monia erilaisia, joten ehkä sillä yhdellä kierroksella olis nähnyt vain yhden osan linnasta ja jos ois halunnut nähdä lisää, ois joutunut maksamaan vielä niistä muistakin kierroksista. Onneksi siinä aulassa oli kahvila, josta sain aamukahvini ja olin ihan tyytyväinen.

Körötettiin hetki eteenpäin ja saavuttiin rantaan, jossa oli "merinorsujen bongauspaikka". Mä jotenkin luulin, että oltiin katsomassa merileijonia, mutta ne "elephant seal" on tosiaan merinorsu. Mutta hauskoja möllyköitä joka tapauksessa. Siellä niitä makoili rantahiekassa vaikka kuinka paljon. Toisilla oli pieni "turvaväli", mutta oli myös sellaisia muutaman yksilön kasoja, joissa oli vaikka 3 merinorsua ihan kiinni toisissaan. Ne pääasiassa makoilivat siinä vaan ja välillä saattoivat hieman vaihtaa paikkaa, mutta suosituin aktiviteetti oli hiekan heittäminen itsensä päälle. Välillä saattoi mennä vähän ohi, vaikka naapurin silmään, ja sehän ärsytti. Hassuja elukoita.

Jatkettiin matkaa älyttömän kauniita rannikon pikkuteitä pitkin. Jos luulin eilen, että maisemat oli upeat, niin tänään oli kyllä vielä upeammat! Mentiin välillä korkealla ja sitten taas tultiin matalammalle ja meri oli siinä vieressä melkein koko ajan. Huh huh! Matkan varrella pysähdyttiin Big Sur Coast Gallery & Cafessa. Se oli lähinnä vessatauko, mutta pitää sanoa että mielenkiintoiseen paikkaan olivat taidegallerian pystyttäneet! Se oli kyllä sen verran hyvällä paikalla, että piti käydä toisen kerroksen näköalaterassilla hetki fiilistelemässä maisemia. Siellä muuten oli joku kuvausryhmä paikalla ja kuvasivat ilmeisesti jotain henkilöhaastattelua.

Lounas syötiin paikassa nimeltä Castroville. Se oli selkeästi kuuluisa artisokistaan, sillä ravintolan nimikin oli The Gian Artichoke ja sen pihalla oli jättikokoinen artisokka-"patsas". Ravintolan listalla oli tietysti artisokkaa eri muodoissa, mutta turvauduin chiliburgeriin. Se oli ehkä vähän virhe. En taas tajunnut, että täällä päin maailmaa chilillä voidaan tarkoittaa myös sellaista epämääräistä papumössöä. Ja tässä tapauksessa se oli juuri sitä. Ei se nyt pahaakaan ollut ja vei nälän, mutta pettymys silti. Maistoin myös uppopaistettua artisokkaa ja se oli yllättävän jees. Tai mikäpä uppopaistettu ei olisi.

Lounaspaikan jälkeen ei sitten mennytkään kaikki enää ihan niin putkeen. Taidettiin me jonkin aikaa päästä etenemään ihan hyvin, mutta sitten tulikin ruuhkat. Google Mapsin mukaan ns. rantatie olisi ihan tukossa ja siellä oli parikin liikenneonnettomuutta, mutta myös toinen reitti osoittautui erittäin ruuhkaiseksi. Lähdettiin siltä ns. ruuhkaisimmalta tieltä kokeilemaan onneamme seuraavalle poikkikadulle, mutta se oli vielä pahemmin tukossa. Kuskia vaihdettiin pariinkin otteeseen, kun käytiin jossain lähellä vessassa ja sinäkään aikana auto ei liikkunut ehkä metriäkään. Toinen automme oli ehkä korttelin tai kaksi meitä edellä. Päätimme lähteä kuitenkin kokeilemaan sitä toista tietä ja se liikkuikin hieman nopeammin. 

Olisimme voineet kääntyä myös sille reitille, joka olisi paperilla nopeampi, mutta Google Mapsin mukaan alussa vähän ruuhkainen, mutta päädyimmekin sille rantatielle. Toinen seurueemme autoista valitsi toisin ja oli meitä huomattavasti aiemmin perillä. Se rantatie toki liikkui koko ajan hieman, mutta hidastahan se oli. Koska täällä oli arkipyhä (Labor Day), niin varmaan porukkaa oli entistä enemmän lähtenyt rantaan ja kun oltiin vielä siinä auringonlaskun aikaan tien päällä, niin jokunen muukin oli juuri silloin liikenteessä. No, lopulta päästiin illalla tänne pelipaikalle ja nähtiinpähän ainakin maisemia!

Jo pelkästään pimeä, yövalaistuksessaan loistava San Francisco sai mut vakuuttuneeksi siitä, että tämä on hieno kaupunki. Moni sitä on jo aiemmin ennen matkaa sanonutkin. Ja Vegasissa Coachin outletin kassalla oli töissä nuori nainen, joka oli San Franiscosta kotoisin ja vakuutti että tulisin viihtymään. Huomenna pääsen kunnolla tutustumaan kaupunkiin, kun on ensimmäinen kokonainen päivä täällä! Toisaalta hirvittää, että täältä ei enää jatketakaan seuraavaan jenkkikaupunkiin, vaan joutuu takaisin Suomeen! Mutta pitää näistä viimeisistä päivistä nauttia ihan täysillä vielä! On luvattu vielä poikkeuksellisen lämmintä säätä, jotain 30 asteen pintaan. Yleensä täällä on tähän aikaan vuodesta kai jotain 20 astetta. Mutta ei haittaa mua!

Day 17: Los Angeles-San Simeon

No nyt se hetki koitti, jota oon "pelännyt" jo pitkään. Kirjoitan tätä postausta siis jälkikäteen, enkä muista mitä tänä päivänä on tapahtunut. Paitsi tietysti sen, että jouduttiin jättämään Los Angelesin kämppä ja lähdettiin ajamaan kolmen auton voimin rannikkoteitä kohti välipysähdyspaikkaamme, San Simeonia. Katsotaan jos tässä kirjoitellessa nyt muistuu jotain mieleen. Ainakin maisemat oli kivoja siinä ajomatkalla!

Noniin, muistin heti yhden jutun! Nimittäin heräsin aamulla "automaattisesti" sen verran aikaisin, että päätin lähteä aamulenkille rannalle. Jos en aiemmin ole muistanut mainita, niin kämppämmehän sijaitsi Venice Beachillä, joten lähdin sieltä liikkeelle ja juoksin Santa Monica Pierille ja siitä vielä vähän matkaa eteenpäin ja takaisin. Ei hajuakaan lenkin pituudesta, varmaan aika vähän, mutta hyvää se teki. Paitsi että sain kunnon vesikellot molempiin "etuvarpaisiini". En kyllä tajua miksi. Ellei se johtunut vaan siitä, että oli varpaissa vielä hiekkaa tms. No, rakkolaastarit auttaa! Ja vaikka lähdinkin liikkeelle suht aikaisin, niin lämpötila oli jo varmaan jotain 25 asteen luokkaa. Aurinko kun siinä paistoi niin kyllä siinä ihan lämmin tuli! Mutta oli kyllä tosi jees!

Pysähdyttiin lounaalle Santa Barbaraan. Keksin siis toisenkin asian tästä päivästä! Alunperin oli suunnitteilla mennä laiturin päässä sijaitsevaan Moby Dick -ravintolaan, mutta se jäi toteuttamatta, koska sinne oli ensinnäkin vähän haasteellista päästä ja toiseksi se oli todennäköisesti täynnä. Joten ajauduimme Casa Blanca -ravintolaan syömään. Eikä ollut yhtään huono! Ehkä ainoa huono puoli oli se, että jouduimme syömään baarin puolella, kun ruokailupuoli oli täynnä. Joten oli vähän meluisaa. Ruoka oli kyllä erittäin hyvää! Söin lohisalaatin, jossa oli ihan älyttömän hyvää kastiketta! Siinä oli mangoa. Siis siinä kastikkeessa. Mutta oli salaatissakin mangopaloja! Oli se lohikin hyvää siis. Kokonaisuudessaan oikein hyvää!

Motelli oli aika perus. Ilmastointia ei ollut, mutta lämmitys olis ollut. Ulkona oli kyllä illalla aika kylmä. Käytiin pienellä porukalla syömässä viereisessä ravintolassa, jonka nimi taisi olla kekseliäästi San Simeon Bar & Grill tms. Söin juustohampurilaisen, joka oli kyllä ylivoimaisesti huonoin, mitä tällä reissulla on tullut syötyä! Ja yksi pahimmista noin muutenkin. Veikattiinkin, että ravintola kävi hakemassa ruoat viereisen pikkukaupan minimalistiselta eineshyllyltä. Emme suosittele!

Muistuihan tästä päivästä lopulta jotain mieleen! Jee! Huomisessa kertovassa päivityksessä kerrotaan matkastamme San Simeonista San Franciscoon, jolla ei (myöskään) vältytty vastoinkäymisiltä!

Day 16: Los Angeles

Toinen kokonainen päivä Los Angelesissa edessä. Eilisestä vielä sen verran, että vähän ärsytti, että liikenneruuhkien takia eilisen päivän aktiviteettiin kului niin pitkä aika, ettei oikeastaan jäänyt enää aikaa muulle. Ja mitä nyt matkalla studioillekin kaupunkia näki, niin mielellään kyllä näkisi enemmänkin! Aamulla käytiin Roosan kanssa hakemassa läheisestä leipomosta leipää ja vähän jotain herkkujakin. Se paikka oli aika älytön, sillä ei sitä olisi päällisin puolin uskonut leipomoksi. Tai ehkä olisi, muttei ainakaan sellaiseksi, missä olisi myös myymälä samassa. Leipä oli kyllä hyvää, ei voi valittaa. Siinä aamupalan jälkeen lähdettiin pyöräilemään. Tässä meidän kämpässä on siis myös polkupyöriä asukkaiden käytössä. Mentiin satamaan päin ja oli kyllä ihan hauskaa. Ja pyöräily oli miellyttävää, koska mentiin tasaista tietä koko ajan, ilman mäkiä.

Pyörälenkin jälkeen oli vuorossa visiitti rannalle. Tällä kertaa tuli otettua myös vähän aurinkoa. Aallot oli muuten vielä isommat kuin eilen ja kyllä taas tajusi kuinka mitätön pieni ihminen on ison ja voimakkaan meren vieressä. Ne virtaukset oli siinä rantavedessä jo sellaisia, että sai ihan tosissaan tehdä töitä, ettei meri vetänyt sua sinne kauemmas ja syvemmälle. Myöhemmin tuli vielä lähdettyä pyörällä etsimään Jamba Juicea ja kyllähän se Santa Monica Boulevardilta löytyikin. Pomegranate Paradise tuli otettua tällä kertaa. Sitä en olekaan New Yorkin jälkeen maistanut. Hyvää sekin oli edelleen! Illalla vielä syötiin porukalla ja chillailtiin. Huomenna sitten jatketaan matkaa kohti viimeistä kohdetta – San Franciscoa! Ajetaan pikkuteitä rannikkoa pitkin ja matkalla yövytään San Simeonissa. Odotan huikeita maisemia!