Day 11: Flagstaff

Päivä valkeni Flagstaffissa aikaisin. Suihkun jälkeen suuntasin ”hotellin” ”aamiaiselle”, joka tarjoiltiin siis siinä vastaanoton yhteydessä. Tarjolla oli automaattikahvia ja –mehua, paahtoleipää, muroja ja suklaalla kuorrutettuja minidonitseja. Ei ne aamiaiset ole aiemminkaan kummoisia olleet, mutta tämä oli kaikessa säälittävyydessään jo omaa luokkaansa. Huvittavaa kyllä, että tuo automaattikahvi oli ”parasta” mitä tähän asti hotelleista on saatu. Eihän se silti siis mitenkään hyvää ollut.

Osa porukasta lähti kaupungille aamupalalle. Minä, Nina ja Tero lähdettin kauppaan. Päädyimme Whole Foodsiin, eli tällaiseen suureen eko-/luomumarketiin. Koska hotellin aamiainen oli mitä oli, päätin ostaa kahvin ja croissantin. Tummaa paahtoa ei siltikään ollut tarjolla, mutta kaupan luonteen huomioon ottaen päätin ottaa jotain afrikkalaista medium-paahtoista kahvia. Olikin suuri ilo, kun kahvi maistui kahvilta ja oli vielä ihan hyvääkin! Jee!

Kun koko 9 hengen porukka oli taas kasassa meidän hotellin pihalla, oli aika pakkautua autoihin ja lähteä kohti Grand Canyonia. Itselleni Grand Canyonilla käynti oli se, mitä olin odottanut kaikkein eniten. Ja kun päädyimme ensimmäiselle ”näköalapaikalle”, joka ei ollut vielä edes siellä kansallispuiston alueella, niin kyllä tuntui vähän mahanpohjassa niitä maisemia katsellessa. Ei minkään kuvan perusteella pysty käsittämään sitä, miten huikea paikka se on! Alhaalla näkyi myös sitä saastunutta vettä. Sellaista oranssinruskeaa liejua. Tai mistä minä tiedän onko se liejua vai vain värjääntynyttä vettä. No, ihan sama.

Lopulta kun päästiin sinne Grand Canyonin varsinaiseen kansallispuistoon, niin alkoikin melkein heti sataa kaatamalla. Ja pari salamaakin iski ihan vieressä. Oltiin parkkipaikalla odottelemassa hetki, kunnes sade laantui. Eipä siinä kyllä kauaa mennyt ja päästiin ulos autosta ihailemaan maisemia. Ihan älyttömän näköistä! Kaiteet oli tosi matalia ja tuntui pahalta lähestyä niitä reunoja, kun kuitenkin jonkin verran noita korkeita paikkoja pelkää. Lopulta sitä tuli kuitenkin lähdettyä vähän ”seikkailemaankin” pitkin pieniä polkuja paremmille näköalapaikoille, joissa ei tietenkään ollut niitä mataliakaan aitoja. Taisi sieltä taustalta jokunen ”Hullu!” ja ”Älä mene sinne!” –huutokin kuulua.

Koko vierailumme aikana oli pilvistä ja tuli välillä vielä pientä tihkusadettakin. Itse asiassa taisi olla aika ideaali sää Grand Canyon –vierailulle, sillä mitä nyt on juttua kuullut, niin auringon paistaessa siellä on todella kuuma. Ja ei nyt kuitenkaan ollut yhtään kylmä. Lämpötila oli oikein sopiva. Paluumatkalla Flagstaffiin ajettiinkin taas oikein kunnon sadealueen läpi ja ainakin vähän kauempana ukkosti myös. Niin ja rakeita tuli myös! Suunnattiin syömään The Northern Pines –ravintolaan, joka googlattiin matkalla. Ihan ok pastaa sieltä sai.

Kun päästiin takaisin hotellille päätin lähteä etsimään Flagstaffin ainoaa Jamba Juicea. En oikein tiedä millä nimellä sitä kutsuisi. Mehubaari? Smoothiebaari? No, mutta jos olin odottanut Grand Canyonilla käyntiä, niin odotin kyllä myös Jamba Juicea aika paljon. Onneksi Chicagossa sain jo ensimmäisen Jambani. Flagstaffin Jamba Juice oli yliopiston kampus-alueen keskellä sellaisessa ”ravintolakeskittymässä”, jossa oli mm. salaattibaaria, meksikolaista ravintolaa, bageleita jne. Ensin kyllä kävelin koko kompleksin ohi, kun ei missään näkynyt mitään valomainoksia tai mitään. Ja muutenkin vähän jännitti, että onko se tyyliin vain opiskelijoille tarkoitettu paikka. Uskaltauduin kuitenkin sisään, eikä mua käännytetty pois! Eikä edes katsottu mitenkään pitkään ja taisin sulautua joukkoon melko uskottavasti, vaikka olinkin varmaan reilut 10 vuotta muita vanhempi. Otin maistiaiseksi Strawberry Surf Rider -smoothien, jota en ollut vielä ennen maistanut. Oli aika ”sitruksinen”, mutta hyvän makuinen kyllä. Ei silti esim. Caribbean Passionin veroinen.

Smoothien saatuani vetäydyin hotellihuoneeseen viettämään omaa aikaa, kun muut olivat shoppailemassa tai vain kävelemässä ympäri Flagstaffia. Vaikka meillä on reissu mennytkin tosi hyvin, yllättävänkin hyvin, niin nyt olin kyllä oman ajan tarpeessa. Katselin hotellihuoneen hienosta huipputeknisestä kuvaputkitv:stä mm. Family Feudia (Suomessa pyöri joskus nimellä Voitto kotiin, juontajana Nicke Lignell :D) ja Frendejä. Kyllä siinä varmaan jokunen tunti meni, kunnes olikin aika lähteä syömään. Nälkä ei kyllä ollut taaskaan yhtään, mutta lähdin seuraksi. Käytiin ensin hotellin lähellä olevassa Mother Road Brewing Companyssä oluella. Oluet oli siis heidän omia tuotoksia ja panimo toimi siinä samassa yhteydessä. Hyvin hipster-henkinen paikka. Oikein kiva.

Jatkettiin vielä läheiseen Altitude Bar & Grilliin, joka oli sisustettu niin, että pitkin seiniä oli suksia pystyssä. Otin taas jonkun paikallisen oluen ja ruoaksi pelkät ranskalaiset, koska ei todellakaan vaan maistunut mikään täyttävämpi. Vaikka burgerit olis ollutkin puoleen hintaan. Muut sitten tilailikin burgereita ja wingsejä. Wingsit tosin ainakin sai todellisen tyrmäystuomion. Kuulemma pahimmat wingsit, mitä oli ikinä syöty. No, en oo wings-miehiä muutenkaan, niin en edes maistanut.

Flagstaff oli myös hyvin erilainen kaupunki kuin muut, missä ollaan käyty. Ja se on kyllä ollut myös tän reissun suola! Flagstaffissa oli paljon havupuita ja mulla tuli jostain syystä se vanha Villi pohjola –sarja mieleen. En ehkä ikinä ole kyseistä sarjaa katsonut, joten voi olla että menee ihan metsään. Illat oli myös paljon viileämpiä kuin aiemmissa kaupungeissa ja tunnelma ehkä lähinnä suomalaista fiilistä, vaikka kyllä sekin vielä aika kaukana on. Huomenna sitten suunta kohti Las Vegasia! Tähän loppuun vielä pari kuvaa meidän huoneen huipputeknisistä laitteista. Alempi on sellainen "ennen ja nyt" -tyylinen kuva.

Day 10: Santa Fe-Flagstaff

Tänään oltiin paljon tien päällä. Santa Fe ja New Mexico hyvästeltiin, kun saavuttiin Arizonaan. Lähtiessä Santa Festä nähtiin poliisin eristämä iso alue. Se tie, jolla oltiin, oli poikki toiseen suuntaan, koska alue oli eristetty "Crime Scene - Do Not Cross"-teipillä. Alueen keskiössä oli paikallinen pankki, niin ajateltiin että ois ollut pankkiryöstö kyseessä. Myöhemmin selvisi, ettei ollut. Joku 55-vuotias mies oli kuollut sille kadulle. Silminnäkijöiden mukaan kyseinen mies oli aiemmin pyörinyt läheisillä parkkipaikoilla ja huudellut sekä hakannut läheisten rakennusten ovia ja lopulta lyyhistynyt siihen kadulle. Kuulemma ei kuitenkaan ollut jäänyt auton alle.

Mutta se siitä. Matkan varrella ei sen kummempia suunniteltuja pysähdyksiä pidetty. Välillä pysähdyttiin räpsimään kuvia, kun oli sen verran komeita maisemia! Arizonan puolelle kun päästiin, niin huomasi, että tiet oli lähtökohtaisesti paljon paremmassa kunnossa kuin muissa osavaltioissa. Matkan varrella meni vierellä myös tosi paljon tavarajunia. Ja ihan älyttömän pitkiä sellaisia. Niitä menee kyllä myös Flagstaffin kaupungin läpi.

Flagstaffissa meitä odottikin vielä matkaseurueen viimeiset jäsenet, Topi ja Tiina. He olivat siis lähteneet reissuun myöhemmin ja lentäneet San Franciscoon ja tulleet mm. Vegasin kautta tänne Flagstaffiin. Nyt siis ollaan koko porukka koossa. 9 henkeä. Yhteiskuvien ottaminen selfie-kepillä vaikeutuu entisestään. Tai ainakin siitä tulee haastavampaa. Lähdettiin illalla porukalla syömään Ni Marcos Pizza -ravintolaan, joka sijaitsi lähellä meidän hotellia/motellia. Söin kana-caesar-salaatin, koska ei taaskaan vaan tehnyt mieli syödä mitään raskasta. Ja olisi pitänyt tajuta ottaa se pieni annos, sillä se kulho oli aika älytön. Mutta oli kyllä hyvää ja söin silti kaiken.

Jatkoimme NI Marcosista iltaa vielä Ninan ja Teron kanssa ja kävimme kävelemässä Flagstaffin (pimeillä) kaduilla. Yllättävän iso paikka. Paljon pubeja, ravintoloita ja kuppiloita. Tarkoitus oli mennä "yksille" vielä ja kun pääsimme yhteen ravintolaan sisään (siellä muuten soi Matt and Kim!) ja kyselimme mm. olutvalikoimaa, niin kävi ilmi ettei meille voida tarjoilla, koska meillä ei ollut Arizonan lain mukaista henkkaria mukana! Eurooppalainen ajokortti ei siis käy, vaan pitää olla passi. Kokeiltiin huviksemme vielä toista pubia siinä lähettyvillä, mutta lopputulos oli sama. Päätimme kuitenkin hakea passit hotellilta ja sen tehtyämme suuntasimme sporttipubiin, jossa jo kertaalleen kävimme kääntymässä. Ihan hyvä valinta, sillä ainakin hanatuotteet oli puoleen hintaan ja niitä siinä tulikin jokunen nautittua. Rento ilta. Huomenna onkin sitten edessä paljon odotettu retki Grand Canyonille!

Day 9: Santa Fe

Heräsin aamulla melko aikaisin. En kyllä muista mihin aikaan, mutta mun mittakaavassa kuitenkin aikaisin. Menin aamupalalle, joka oli odotetusti samaa tasoa kuin tähänkin asti. Luokattoman pahaa kahvia, pahoja vohveleita, kumisia "omeletteja" jne. Jogurtti oli ihan ok ja paahtoleipä, mutta eipä sen paahtoleivän päälle mitään ollut saatavilla. Jos huomenna herää ajoissa, niin vois ehkä testata muroja. Voiko nekin olla pahempia kuin Suomessa?

Lähdettiin siinä aika pian aamupalan jälkeen Roosan, Ninan, Peten ja Teron kanssa Santa Fen keskustaan tutustumaan. Siellä oli kuulemma Farmer's Market ja joku käsityöläishomma. Ei ne mua erityisemmin kiinnostanut, mutta kiinnostaa kuitenkin nähdä mahdollisimman paljon näitä paikkoja, missä nyt käydään. Ei välttämättä ihan heti tuu uudestaan käytyä. Keskustassa parkkipaikat oli tietty maksullisia, joten laitettiin sitten kaikkein pienimpiä hiluja sinne mittariin ja saatiin aikaa pari tuntia (maksimi). Käveltiin ensiksi sellaiseen katedraaliin kuin "Cathedral Basilica of St. Francis of Assisi". Olihan se kaunis, mutta eipä nuo uskonnolliset jutut mua kiinnosta...

Jatkettiin kävelyä siinä kaupungin kaduilla, tai okei ehkä parilla kadulla, ja jos en vielä edellisessä postauksessa muistanut mainita, niin Santa Fe tuntuu kuin olisi jossain muualla kuin USA:ssa. Hyvin sellainen espanjalaistyyppinen tunnelma, tai latinalaisamerikkalainen. Ja tietty ne rakennuksetkin oli vähän erilaisia kuin mitä oli muissa kaupungeissa tottunut näkemään. Ei paljon pilvenpiirtäjiä näkynyt. Tai kerrostalojakaan. Mutta tykkäsin kyllä. On näissä osavaltioissa kyllä eroja, jos joku sitä vielä epäili!

Kaupunkikierroksella mun teki mieli ostaa stetsoni tai joku vastaava cowboy-hattu. Mutta milloin mä sellaista pitäisin päässäni Suomessa? Okei, ehkä Kallion kaduilla se ei herättäisi juurikaan huomiota edes, mutta kun ei se ole mikään talvihattu kuitenkaan eikä ehkä kesälläkään sovi shortsien ja t-paidan kanssa... Keväällä se vois ehkä mennä, mutta ei mulla ehkä ole edes sopivia vaatteita. No, ostamatta se jäi kuitenkin, ainakin vielä. Ei noissa jäljelläolevissa osavaltioissa tuo cowboy-kulttuuri taida olla enää ihan niin vahva kuin näissä parissa edellisessä. Niin ja hei, Santa Fessä oli tosi paljon koruliikkeitä! Hämmentävän paljon kaupungin kokoon nähden. Ja keskustassa ei taaskaan näkynyt ainuttakaan ruokakauppaa.

Käytiin vielä lounaalla keskustassa, ravintolassa nimeltä Blue Corn Cafe. Tilasin burgerin. Vähän oli ehkä pettymys, sillä oli aika kuivaa. Pöytään tuotiin Heinzin majoneesipusseja, joista levitin majoneesia hampurilaisen väliin pelastaakseni tilannetta, mutta se toi ehkä vaan enemmän teollista makua siihen. Aina ei voi voittaa, eikä tuo nyt siis pahaa ollut. Olen vaan syönyt niin paljon parempia burgereita. Ja ylipäätään ruoka on tällä reissulla ollut mun mielestä tosi hyvää.

Palattuamme hotellille, menin hetkeksi altaalle ottamaan aurinkoa. Ja kirjaimellisesti hetkeksi, sillä taivaalla oli sen verran paljon synkkiä pilviä, että pian ne peitti auringon kokonaan ja alkoi sataa ja ukkostaa. Hetki jos toinenkin menikin sitten hotellihuoneessa koneella ja tv:tä katsellen. Toisaalta ihan tervetullutta rentoutumista sekin. Illalla vielä selkeni ja aurinkokin palasi ja mentiin vielä hetkeksi takaisin altaalle ja tuli käytyä uimassakin sentään. Amarillon altaaseen verrattuna tämä oli kyllä aika paljon parempi. Allas oli isompi, syvempi ja puhtaampikin. Auringonottoa varten tosin altaan äärellä oli vain muutama "aurinkopeti" ja nekin parhaat päivänsä nähneet jo ajat sitten.

Huomenna sitten ajetaankin Flagstaffiin ja vaihtuu jälleen osavaltio. New Mexicoon kun tultiin, niin aikavyöhyke vaihtui ensimmäistä kertaa reissun aikana. Arizonassa kuulemma ei tueta kesä-/talviaikaa, niin joudutaan siirtämään kelloja vaihteeksi taas tunti taaksepäin. Propsit Arizonalle kyllä. Tuon kesä-/talviaikapelleilyn vois kyllä lopettaa kaikkialta.

Day 8: Amarillo-Adrian-Santa Rosa-Santa Fe

Aamulla lähdettiin ajamaan klo 8. Hotellin aamiainen skipattiin suosiolla, koska eilisen perusteella sitä on mieluummin syömättä kuin käy tuolla aamupalalla. Edellisenä iltana sovittiin, että mennään Midpoint Cafe –kuppilaan aamupalalle. Kyseinen paikka on nimensä mukaisesti puolivälissä Route 66:sta. Ravintolan lisäksi siinä yhteydessä oli – yllätys yllätys – matkamuistomyymälä! Aamupala oli ihan ok, mutta kahvi edelleen ihan hirveän makuista! Ei vaan voinut ottaa lisää, vaikka kuinka tarjottiin. Huh huh!

Niin ja hei muuten, ennen Midpoint Cafeta pysähdyttiin Cadillac Ranchilla. Se oli vielä Amarillossa, Texasissa. Siellä siis on auton ”raatoja” pystyssä pellolla ja niitä saa maalata spray-maalilla oman mielen mukaan. Meillä ei ollut spray-maalia mukana, joten meidän taidonnäytettä ei valitettavasti sinne jäänyt. Toisaalta se olisi kohta peittynyt kuitenkin. Ja oltiin varmaan taas päivän ensimmäisiä kävijöitä. Ja heti meidän jälkeen sinne tulikin useampi autollinen vierailijoita spray-purkkien kanssa.

 

Jatkettiin matkaa ja pian oli edessä taas rajan ylitys osavaltiosta toiseen. Texas jäi taakse, kun saavuimme New Mexicoon. Ja samalla katosi taas matkapuhelinverkko pitkäksi aikaa. Eihän se toisaalta ihme ollut, kun oltiin kyllä melkoisen ”keskellä ei-mitään”. Ja ajettiin myös hiekkatiellä! Ja sillä tiellä nähtiin myös pieni kilpikonna. Hiekkatiellä ajaminen jätti ainakin ison auton kylkeen naarmun näköisiä jälkiä. Vähän sitä ehti jo säikähtää, että vuokra-auto on naarmujen peitossa. Onneksi näin ei ollut. New Mexicossa ajellessa oli kyllä taas komeat maisemat ja korkeuserot vaan kasvavat. Ajettiin myös pikkuisen ukkosmyrskyn läpi ja vettä tuli yhdessä vaiheessa sen verran, että piti suosiolla vähän hidastaa vauhtia.

New Mexicossa pysähdyttiin Santa Rosassa, Blue Holessa. Se oli sellainen uimapaikka, missä oli (kuulemma) n. 18-20 asteista vettä. Vaikka olikin kuuma päivä, niin ajatus noin kylmästä vedestä ei houkutellut, joten en mennyt uimaan. Tytöt menivät. Siinä odotellessa, kun aurinko paahtoi tosi kuumasti, tulin jo melkein katumapäälle ja ajattelin, että jos sitä sittenkin nopeesti pulahtais, mutta se jäi kuitenkin ajatuksen tasolle. Mutta hotellille päästyämme oli tarkoitus käydä altaalla uimassa. Sekin jäi toteuttamatta, kun aurinko menikin juuri sopivasti pilveen. Huomenna aamulla uusi yritys. Olimme siis saapuneet Santa Fe:n kaupunkiin.

 

Illalla käytiin vielä kaupungilla Mucho Gusto –ravintolassa syömässä. Se on meksikolainen ravintola. Itselläni ei kuitenkaan ollut juuri yhtään nälkä, mutta söin silti caesar-salaatin, johon otin lisänä vielä grillattua lohta. Oli kyllä hyvää! Ja sangriaakin tuli maistettua. Oli kirsikkaista sangriaa, mikä ei kyllä ollutkaan erityisen huono asia. Yllättävän hyvältä se maistui ja olisi vaikka voinut ottaa toisenkin lasillisen. Ravintolan omistaja (oletan näin) tosin kävi sanomassa, että sangriaa ei enää saa, koska ainekset loppui. Hetken päästä kävi kuitenkin kertomassa, että sangriaa saa taas. Muutenkin ihan hauska täti.

Paluumatkalla hotellille käytiin vielä Walmartissa. Enhän mä mitään sieltä tarvinnut, mutta tuli silti mentyä ja ostettua Oreoita ja Snapplea. Oreot oli peanutbutterin makuisia. Tai en niitä vielä ole syönyt, en edes maistanut. Matkalla ravintolasta takaisin hotellille sattui myös seuraavaa: Risteysalueella meille paloi vihreä valo. Yhtäkkiä alkoi kuitenkin kuulua hirveä kilinä ja kolina ja edessä ajava auto jarrutti ja pysähtyi. Samalla alkoi kuulua melko voimakasta koputus-ääntä autosta. Tässä vaiheessa sitä kävi jo mielessä, että nytkö meidät ryöstetään sitten, kun joku haluaa tunkeutua autoon. Se olikin turvapuomi, joka yritti laskeutua alas, mutta monsteriautomme oli tiellä. Ja edessämme toinen auto pysähdyksissä. Saimme liikuttua kuitenkin sen verran, että puomi pääsi laskeutumaan, mutta olimme silti sen väärällä puolella.

Kyseessä siis tasoristeys. Ei me kuitenkaan kiskoilla oltu, eikä edes kovin lähellä, mutta sille alueelle ei silti olisi saanut pysähtyä. Edessä olevaa autoa ei enää siinä vaiheessa olisi uskaltanut lähteä ohittamaan ja ajaa pois koko risteysalueelta, kun ei tiennyt kummasta suunnasta juna tulee ja millä vauhdilla. Lopulta sieltä tuli matkustajajuna suht hitaasti, eikä ollut lähellä että olis osunut meihin. Edessä ollut auto olikin jo lähempänä, mutta osumilta säästyttiin. Autoonkaan ei tullut juuri kummoista jälkeä siitä puomin paukuttelusta. Huominen ollaankin taas koko päivä täällä Santa Fe:ssä eikä toistaiseksi vielä mitään ohjelmaa suunniteltuna. Altaalla makoilu tavallaan houkuttaa, mutta ei sitäkään koko päivää jaksa. Ehkä sitä tulee lähdettyä kaupungille kävelemään, ellei sitten ihan jotain kunnon ”maisemalenkkiä”. Kattellaan.

Day 7: Amarillo

Meinasin myöhästyä aamupalalta tänään. Aamupala siis loppui klo 9, mutta ehdin kuin ehdinkin. Toisaalta ei niin väliä vaikka en olisi ehtinytkään. Pahaa automaattikahvia ja automaattimehukin oli pahimman makuista tähän mennessä. Osa on ollut ihan ok. Mutta yhdestäkään hotellista ei ole saanut kunnon kahvia ja se on ollut kyllä sääli. No, tämän hotellin aamupala oli muutenkin huonoin tähänastisista, mutta se oli odotettavissakin, kun majoitus on myös edullisin tähänastisista.

Raisa, Roosa ja Nina olivat menneet jo aikaisin aamulla ratsastamaan. Kuvien ja juttujen perusteella oli ollut hieno kokemus. Itsehän en ratsastuksesta mitään ymmärrä tai siitä niin välitäkään, kun en ole koskaan ratsastanut, mutta ainakin maisemat on olleet kohdallaan. Ja olivat kuulemma saaneet ohjata karjaa jne. Me muut jäätiin hotellin allasalueelle makoilemaan. Se laiskotteluhetki tuli kyllä sinänsä ihan tarpeeseen, vaikka vois ajatella että kyllä se autossa istuminen on yhtä lepäämistä. Oli kyllä kiva vaan makoilla auringossa ja välillä pulahtaa altaaseen vilvoittelemaan. Enkä edes palanut vielä!

Kun ratsastajat saapuivat takaisin hotellille, jatkettiin altaalla oleskelua vielä hetki. Tai no Tero ja Nina menivät uimaan johonkin uimahallille vissiin. Lähdin Raisan ja Roosan kanssa Amarillon ”keskustaan” jollekin ihme antiikkikadulle, missä oli paljon antiikki/vintage-kauppoja. Ihan siistiä tavaraahan siellä oli, mutta myös aika arvokasta. En ostanut mitään, mutta olisin voinut ostaa vaikka stetsonin, mikäli vaan olisi sopivan kokoinen löytynyt. Niin ja jonkun vanhan rekisterikilven tai vastaavan ajattelin ostaa jossain vaiheessa ihan sisustuselementiksi. Niitä on tossa matkan varrella ollut myynnissä aiemminkin, niin ehkä niitä vielä tulee. Tai jos ei, niin ei se mitään.

Illalla käytiin maailmankuulussa (no, mä en kyllä ollut aiemmin kuullut) The Big Texan -ravintolassa syömässä. Kiva cowboy-henkinen paikka, joka oli myös aika täynnä! Suurin osa ruokapaikoista, joissa ollaan käyty, on olleet aika tyhjillään. Täällä on sellainen haaste-homma, että jos pystyy syömään n. 2kg lihaa + lisukkeet tunnin sisällä, niin saa ko. aterian ilmaiseksi. Ja oli siellä briteistä joku yrittäjä paikalla. Ei kyllä onnistunut haasteessa. No, mutta liha oli kyllä erittäin hyvää! Tarjoilijalla oli vähän huono päivä tosin, kun ensin tipautti osan ruuista lattialle ja sen jälkeen vielä kaatoi kannullisen vettä lattialle ja osa meistäkin sai osamme. Itse pääsin aika vähällä, kun vaan jalkoihin vähän roiskui. Jälkimmäinen ei tosin ainakaan ollut tarjoilijan vika, kun kiertelevä muusikko tuli huitomaan kitarallaan siihen taakse kriittisellä hetkellä.

No, mutta joo, äsken tuli varattua majoitukset seuraavaksi pariksi yöksi. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen vietämmekin 2 yötä Santa Fe:ssä New Mexicossa, vaikka alun perin piti mennä tästä Albuquerqueen. Ratsastusreissulla oli suositeltu Santa Fe:tä ja kerrottu, että Albuquerque on ihan tylsä paikka. Niin nyt sitten kutsuu Santa Fe. Äsken vähän googlailin mitä siellä voisi tehdä ja ainakin kuumailmapalloilu kiinnostaisi! Ja komeat maisemat taitaa olla sielläkin, joten ihan jollekin ns. ”patikointiretkelle” voisi myös mennä mahdollisesti. Jää nähtäväksi.