Aamulla
lähdettiin ajamaan klo 8. Hotellin aamiainen skipattiin suosiolla, koska
eilisen perusteella sitä on mieluummin syömättä kuin käy tuolla aamupalalla.
Edellisenä iltana sovittiin, että mennään Midpoint Cafe –kuppilaan aamupalalle.
Kyseinen paikka on nimensä mukaisesti puolivälissä Route 66:sta. Ravintolan
lisäksi siinä yhteydessä oli – yllätys yllätys – matkamuistomyymälä! Aamupala
oli ihan ok, mutta kahvi edelleen ihan hirveän makuista! Ei vaan voinut ottaa
lisää, vaikka kuinka tarjottiin. Huh huh!
Niin ja hei muuten, ennen Midpoint Cafeta pysähdyttiin
Cadillac Ranchilla. Se oli vielä Amarillossa, Texasissa. Siellä siis on auton
”raatoja” pystyssä pellolla ja niitä saa maalata spray-maalilla oman mielen
mukaan. Meillä ei ollut spray-maalia mukana, joten meidän taidonnäytettä ei
valitettavasti sinne jäänyt. Toisaalta se olisi kohta peittynyt kuitenkin. Ja
oltiin varmaan taas päivän ensimmäisiä kävijöitä. Ja heti meidän jälkeen sinne
tulikin useampi autollinen vierailijoita spray-purkkien kanssa.
Jatkettiin
matkaa ja pian oli edessä taas rajan ylitys osavaltiosta toiseen. Texas jäi
taakse, kun saavuimme New Mexicoon. Ja samalla katosi taas matkapuhelinverkko
pitkäksi aikaa. Eihän se toisaalta ihme ollut, kun oltiin kyllä melkoisen
”keskellä ei-mitään”. Ja ajettiin myös hiekkatiellä! Ja sillä tiellä nähtiin
myös pieni kilpikonna. Hiekkatiellä ajaminen jätti ainakin ison auton kylkeen
naarmun näköisiä jälkiä. Vähän sitä ehti jo säikähtää, että vuokra-auto on
naarmujen peitossa. Onneksi näin ei ollut. New Mexicossa ajellessa oli kyllä
taas komeat maisemat ja korkeuserot vaan kasvavat. Ajettiin myös pikkuisen
ukkosmyrskyn läpi ja vettä tuli yhdessä vaiheessa sen verran, että piti suosiolla
vähän hidastaa vauhtia.
New Mexicossa pysähdyttiin Santa Rosassa, Blue Holessa. Se
oli sellainen uimapaikka, missä oli (kuulemma) n. 18-20 asteista vettä. Vaikka
olikin kuuma päivä, niin ajatus noin kylmästä vedestä ei houkutellut, joten en
mennyt uimaan. Tytöt menivät. Siinä odotellessa, kun aurinko paahtoi tosi
kuumasti, tulin jo melkein katumapäälle ja ajattelin, että jos sitä sittenkin
nopeesti pulahtais, mutta se jäi kuitenkin ajatuksen tasolle. Mutta hotellille
päästyämme oli tarkoitus käydä altaalla uimassa. Sekin jäi toteuttamatta, kun
aurinko menikin juuri sopivasti pilveen. Huomenna aamulla uusi yritys. Olimme
siis saapuneet Santa Fe:n kaupunkiin.
Illalla
käytiin vielä kaupungilla Mucho Gusto –ravintolassa syömässä. Se on
meksikolainen ravintola. Itselläni ei kuitenkaan ollut juuri yhtään nälkä,
mutta söin silti caesar-salaatin, johon otin lisänä vielä grillattua lohta. Oli
kyllä hyvää! Ja sangriaakin tuli maistettua. Oli kirsikkaista sangriaa, mikä ei
kyllä ollutkaan erityisen huono asia. Yllättävän hyvältä se maistui ja olisi
vaikka voinut ottaa toisenkin lasillisen. Ravintolan omistaja (oletan näin)
tosin kävi sanomassa, että sangriaa ei enää saa, koska ainekset loppui. Hetken
päästä kävi kuitenkin kertomassa, että sangriaa saa taas. Muutenkin ihan hauska
täti.
Paluumatkalla hotellille käytiin vielä Walmartissa. Enhän mä
mitään sieltä tarvinnut, mutta tuli silti mentyä ja ostettua Oreoita ja
Snapplea. Oreot oli peanutbutterin makuisia. Tai en niitä vielä ole syönyt, en
edes maistanut. Matkalla ravintolasta takaisin hotellille sattui myös
seuraavaa: Risteysalueella meille paloi vihreä valo. Yhtäkkiä alkoi kuitenkin
kuulua hirveä kilinä ja kolina ja edessä ajava auto jarrutti ja pysähtyi.
Samalla alkoi kuulua melko voimakasta koputus-ääntä autosta. Tässä vaiheessa
sitä kävi jo mielessä, että nytkö meidät ryöstetään sitten, kun joku haluaa
tunkeutua autoon. Se olikin turvapuomi, joka yritti laskeutua alas, mutta
monsteriautomme oli tiellä. Ja edessämme toinen auto pysähdyksissä. Saimme
liikuttua kuitenkin sen verran, että puomi pääsi laskeutumaan, mutta olimme
silti sen väärällä puolella.
Kyseessä siis tasoristeys. Ei me kuitenkaan kiskoilla oltu,
eikä edes kovin lähellä, mutta sille alueelle ei silti olisi saanut pysähtyä.
Edessä olevaa autoa ei enää siinä vaiheessa olisi uskaltanut lähteä ohittamaan
ja ajaa pois koko risteysalueelta, kun ei tiennyt kummasta suunnasta juna tulee
ja millä vauhdilla. Lopulta sieltä tuli matkustajajuna suht hitaasti, eikä
ollut lähellä että olis osunut meihin. Edessä ollut auto olikin jo lähempänä,
mutta osumilta säästyttiin. Autoonkaan ei tullut juuri kummoista jälkeä siitä
puomin paukuttelusta. Huominen ollaankin taas koko päivä täällä Santa Fe:ssä
eikä toistaiseksi vielä mitään ohjelmaa suunniteltuna. Altaalla makoilu
tavallaan houkuttaa, mutta ei sitäkään koko päivää jaksa. Ehkä sitä tulee
lähdettyä kaupungille kävelemään, ellei sitten ihan jotain kunnon
”maisemalenkkiä”. Kattellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti