Day 11: Flagstaff

Päivä valkeni Flagstaffissa aikaisin. Suihkun jälkeen suuntasin ”hotellin” ”aamiaiselle”, joka tarjoiltiin siis siinä vastaanoton yhteydessä. Tarjolla oli automaattikahvia ja –mehua, paahtoleipää, muroja ja suklaalla kuorrutettuja minidonitseja. Ei ne aamiaiset ole aiemminkaan kummoisia olleet, mutta tämä oli kaikessa säälittävyydessään jo omaa luokkaansa. Huvittavaa kyllä, että tuo automaattikahvi oli ”parasta” mitä tähän asti hotelleista on saatu. Eihän se silti siis mitenkään hyvää ollut.

Osa porukasta lähti kaupungille aamupalalle. Minä, Nina ja Tero lähdettin kauppaan. Päädyimme Whole Foodsiin, eli tällaiseen suureen eko-/luomumarketiin. Koska hotellin aamiainen oli mitä oli, päätin ostaa kahvin ja croissantin. Tummaa paahtoa ei siltikään ollut tarjolla, mutta kaupan luonteen huomioon ottaen päätin ottaa jotain afrikkalaista medium-paahtoista kahvia. Olikin suuri ilo, kun kahvi maistui kahvilta ja oli vielä ihan hyvääkin! Jee!

Kun koko 9 hengen porukka oli taas kasassa meidän hotellin pihalla, oli aika pakkautua autoihin ja lähteä kohti Grand Canyonia. Itselleni Grand Canyonilla käynti oli se, mitä olin odottanut kaikkein eniten. Ja kun päädyimme ensimmäiselle ”näköalapaikalle”, joka ei ollut vielä edes siellä kansallispuiston alueella, niin kyllä tuntui vähän mahanpohjassa niitä maisemia katsellessa. Ei minkään kuvan perusteella pysty käsittämään sitä, miten huikea paikka se on! Alhaalla näkyi myös sitä saastunutta vettä. Sellaista oranssinruskeaa liejua. Tai mistä minä tiedän onko se liejua vai vain värjääntynyttä vettä. No, ihan sama.

Lopulta kun päästiin sinne Grand Canyonin varsinaiseen kansallispuistoon, niin alkoikin melkein heti sataa kaatamalla. Ja pari salamaakin iski ihan vieressä. Oltiin parkkipaikalla odottelemassa hetki, kunnes sade laantui. Eipä siinä kyllä kauaa mennyt ja päästiin ulos autosta ihailemaan maisemia. Ihan älyttömän näköistä! Kaiteet oli tosi matalia ja tuntui pahalta lähestyä niitä reunoja, kun kuitenkin jonkin verran noita korkeita paikkoja pelkää. Lopulta sitä tuli kuitenkin lähdettyä vähän ”seikkailemaankin” pitkin pieniä polkuja paremmille näköalapaikoille, joissa ei tietenkään ollut niitä mataliakaan aitoja. Taisi sieltä taustalta jokunen ”Hullu!” ja ”Älä mene sinne!” –huutokin kuulua.

Koko vierailumme aikana oli pilvistä ja tuli välillä vielä pientä tihkusadettakin. Itse asiassa taisi olla aika ideaali sää Grand Canyon –vierailulle, sillä mitä nyt on juttua kuullut, niin auringon paistaessa siellä on todella kuuma. Ja ei nyt kuitenkaan ollut yhtään kylmä. Lämpötila oli oikein sopiva. Paluumatkalla Flagstaffiin ajettiinkin taas oikein kunnon sadealueen läpi ja ainakin vähän kauempana ukkosti myös. Niin ja rakeita tuli myös! Suunnattiin syömään The Northern Pines –ravintolaan, joka googlattiin matkalla. Ihan ok pastaa sieltä sai.

Kun päästiin takaisin hotellille päätin lähteä etsimään Flagstaffin ainoaa Jamba Juicea. En oikein tiedä millä nimellä sitä kutsuisi. Mehubaari? Smoothiebaari? No, mutta jos olin odottanut Grand Canyonilla käyntiä, niin odotin kyllä myös Jamba Juicea aika paljon. Onneksi Chicagossa sain jo ensimmäisen Jambani. Flagstaffin Jamba Juice oli yliopiston kampus-alueen keskellä sellaisessa ”ravintolakeskittymässä”, jossa oli mm. salaattibaaria, meksikolaista ravintolaa, bageleita jne. Ensin kyllä kävelin koko kompleksin ohi, kun ei missään näkynyt mitään valomainoksia tai mitään. Ja muutenkin vähän jännitti, että onko se tyyliin vain opiskelijoille tarkoitettu paikka. Uskaltauduin kuitenkin sisään, eikä mua käännytetty pois! Eikä edes katsottu mitenkään pitkään ja taisin sulautua joukkoon melko uskottavasti, vaikka olinkin varmaan reilut 10 vuotta muita vanhempi. Otin maistiaiseksi Strawberry Surf Rider -smoothien, jota en ollut vielä ennen maistanut. Oli aika ”sitruksinen”, mutta hyvän makuinen kyllä. Ei silti esim. Caribbean Passionin veroinen.

Smoothien saatuani vetäydyin hotellihuoneeseen viettämään omaa aikaa, kun muut olivat shoppailemassa tai vain kävelemässä ympäri Flagstaffia. Vaikka meillä on reissu mennytkin tosi hyvin, yllättävänkin hyvin, niin nyt olin kyllä oman ajan tarpeessa. Katselin hotellihuoneen hienosta huipputeknisestä kuvaputkitv:stä mm. Family Feudia (Suomessa pyöri joskus nimellä Voitto kotiin, juontajana Nicke Lignell :D) ja Frendejä. Kyllä siinä varmaan jokunen tunti meni, kunnes olikin aika lähteä syömään. Nälkä ei kyllä ollut taaskaan yhtään, mutta lähdin seuraksi. Käytiin ensin hotellin lähellä olevassa Mother Road Brewing Companyssä oluella. Oluet oli siis heidän omia tuotoksia ja panimo toimi siinä samassa yhteydessä. Hyvin hipster-henkinen paikka. Oikein kiva.

Jatkettiin vielä läheiseen Altitude Bar & Grilliin, joka oli sisustettu niin, että pitkin seiniä oli suksia pystyssä. Otin taas jonkun paikallisen oluen ja ruoaksi pelkät ranskalaiset, koska ei todellakaan vaan maistunut mikään täyttävämpi. Vaikka burgerit olis ollutkin puoleen hintaan. Muut sitten tilailikin burgereita ja wingsejä. Wingsit tosin ainakin sai todellisen tyrmäystuomion. Kuulemma pahimmat wingsit, mitä oli ikinä syöty. No, en oo wings-miehiä muutenkaan, niin en edes maistanut.

Flagstaff oli myös hyvin erilainen kaupunki kuin muut, missä ollaan käyty. Ja se on kyllä ollut myös tän reissun suola! Flagstaffissa oli paljon havupuita ja mulla tuli jostain syystä se vanha Villi pohjola –sarja mieleen. En ehkä ikinä ole kyseistä sarjaa katsonut, joten voi olla että menee ihan metsään. Illat oli myös paljon viileämpiä kuin aiemmissa kaupungeissa ja tunnelma ehkä lähinnä suomalaista fiilistä, vaikka kyllä sekin vielä aika kaukana on. Huomenna sitten suunta kohti Las Vegasia! Tähän loppuun vielä pari kuvaa meidän huoneen huipputeknisistä laitteista. Alempi on sellainen "ennen ja nyt" -tyylinen kuva.