Day 8: Amarillo-Adrian-Santa Rosa-Santa Fe

Aamulla lähdettiin ajamaan klo 8. Hotellin aamiainen skipattiin suosiolla, koska eilisen perusteella sitä on mieluummin syömättä kuin käy tuolla aamupalalla. Edellisenä iltana sovittiin, että mennään Midpoint Cafe –kuppilaan aamupalalle. Kyseinen paikka on nimensä mukaisesti puolivälissä Route 66:sta. Ravintolan lisäksi siinä yhteydessä oli – yllätys yllätys – matkamuistomyymälä! Aamupala oli ihan ok, mutta kahvi edelleen ihan hirveän makuista! Ei vaan voinut ottaa lisää, vaikka kuinka tarjottiin. Huh huh!

Niin ja hei muuten, ennen Midpoint Cafeta pysähdyttiin Cadillac Ranchilla. Se oli vielä Amarillossa, Texasissa. Siellä siis on auton ”raatoja” pystyssä pellolla ja niitä saa maalata spray-maalilla oman mielen mukaan. Meillä ei ollut spray-maalia mukana, joten meidän taidonnäytettä ei valitettavasti sinne jäänyt. Toisaalta se olisi kohta peittynyt kuitenkin. Ja oltiin varmaan taas päivän ensimmäisiä kävijöitä. Ja heti meidän jälkeen sinne tulikin useampi autollinen vierailijoita spray-purkkien kanssa.

 

Jatkettiin matkaa ja pian oli edessä taas rajan ylitys osavaltiosta toiseen. Texas jäi taakse, kun saavuimme New Mexicoon. Ja samalla katosi taas matkapuhelinverkko pitkäksi aikaa. Eihän se toisaalta ihme ollut, kun oltiin kyllä melkoisen ”keskellä ei-mitään”. Ja ajettiin myös hiekkatiellä! Ja sillä tiellä nähtiin myös pieni kilpikonna. Hiekkatiellä ajaminen jätti ainakin ison auton kylkeen naarmun näköisiä jälkiä. Vähän sitä ehti jo säikähtää, että vuokra-auto on naarmujen peitossa. Onneksi näin ei ollut. New Mexicossa ajellessa oli kyllä taas komeat maisemat ja korkeuserot vaan kasvavat. Ajettiin myös pikkuisen ukkosmyrskyn läpi ja vettä tuli yhdessä vaiheessa sen verran, että piti suosiolla vähän hidastaa vauhtia.

New Mexicossa pysähdyttiin Santa Rosassa, Blue Holessa. Se oli sellainen uimapaikka, missä oli (kuulemma) n. 18-20 asteista vettä. Vaikka olikin kuuma päivä, niin ajatus noin kylmästä vedestä ei houkutellut, joten en mennyt uimaan. Tytöt menivät. Siinä odotellessa, kun aurinko paahtoi tosi kuumasti, tulin jo melkein katumapäälle ja ajattelin, että jos sitä sittenkin nopeesti pulahtais, mutta se jäi kuitenkin ajatuksen tasolle. Mutta hotellille päästyämme oli tarkoitus käydä altaalla uimassa. Sekin jäi toteuttamatta, kun aurinko menikin juuri sopivasti pilveen. Huomenna aamulla uusi yritys. Olimme siis saapuneet Santa Fe:n kaupunkiin.

 

Illalla käytiin vielä kaupungilla Mucho Gusto –ravintolassa syömässä. Se on meksikolainen ravintola. Itselläni ei kuitenkaan ollut juuri yhtään nälkä, mutta söin silti caesar-salaatin, johon otin lisänä vielä grillattua lohta. Oli kyllä hyvää! Ja sangriaakin tuli maistettua. Oli kirsikkaista sangriaa, mikä ei kyllä ollutkaan erityisen huono asia. Yllättävän hyvältä se maistui ja olisi vaikka voinut ottaa toisenkin lasillisen. Ravintolan omistaja (oletan näin) tosin kävi sanomassa, että sangriaa ei enää saa, koska ainekset loppui. Hetken päästä kävi kuitenkin kertomassa, että sangriaa saa taas. Muutenkin ihan hauska täti.

Paluumatkalla hotellille käytiin vielä Walmartissa. Enhän mä mitään sieltä tarvinnut, mutta tuli silti mentyä ja ostettua Oreoita ja Snapplea. Oreot oli peanutbutterin makuisia. Tai en niitä vielä ole syönyt, en edes maistanut. Matkalla ravintolasta takaisin hotellille sattui myös seuraavaa: Risteysalueella meille paloi vihreä valo. Yhtäkkiä alkoi kuitenkin kuulua hirveä kilinä ja kolina ja edessä ajava auto jarrutti ja pysähtyi. Samalla alkoi kuulua melko voimakasta koputus-ääntä autosta. Tässä vaiheessa sitä kävi jo mielessä, että nytkö meidät ryöstetään sitten, kun joku haluaa tunkeutua autoon. Se olikin turvapuomi, joka yritti laskeutua alas, mutta monsteriautomme oli tiellä. Ja edessämme toinen auto pysähdyksissä. Saimme liikuttua kuitenkin sen verran, että puomi pääsi laskeutumaan, mutta olimme silti sen väärällä puolella.

Kyseessä siis tasoristeys. Ei me kuitenkaan kiskoilla oltu, eikä edes kovin lähellä, mutta sille alueelle ei silti olisi saanut pysähtyä. Edessä olevaa autoa ei enää siinä vaiheessa olisi uskaltanut lähteä ohittamaan ja ajaa pois koko risteysalueelta, kun ei tiennyt kummasta suunnasta juna tulee ja millä vauhdilla. Lopulta sieltä tuli matkustajajuna suht hitaasti, eikä ollut lähellä että olis osunut meihin. Edessä ollut auto olikin jo lähempänä, mutta osumilta säästyttiin. Autoonkaan ei tullut juuri kummoista jälkeä siitä puomin paukuttelusta. Huominen ollaankin taas koko päivä täällä Santa Fe:ssä eikä toistaiseksi vielä mitään ohjelmaa suunniteltuna. Altaalla makoilu tavallaan houkuttaa, mutta ei sitäkään koko päivää jaksa. Ehkä sitä tulee lähdettyä kaupungille kävelemään, ellei sitten ihan jotain kunnon ”maisemalenkkiä”. Kattellaan.

Day 7: Amarillo

Meinasin myöhästyä aamupalalta tänään. Aamupala siis loppui klo 9, mutta ehdin kuin ehdinkin. Toisaalta ei niin väliä vaikka en olisi ehtinytkään. Pahaa automaattikahvia ja automaattimehukin oli pahimman makuista tähän mennessä. Osa on ollut ihan ok. Mutta yhdestäkään hotellista ei ole saanut kunnon kahvia ja se on ollut kyllä sääli. No, tämän hotellin aamupala oli muutenkin huonoin tähänastisista, mutta se oli odotettavissakin, kun majoitus on myös edullisin tähänastisista.

Raisa, Roosa ja Nina olivat menneet jo aikaisin aamulla ratsastamaan. Kuvien ja juttujen perusteella oli ollut hieno kokemus. Itsehän en ratsastuksesta mitään ymmärrä tai siitä niin välitäkään, kun en ole koskaan ratsastanut, mutta ainakin maisemat on olleet kohdallaan. Ja olivat kuulemma saaneet ohjata karjaa jne. Me muut jäätiin hotellin allasalueelle makoilemaan. Se laiskotteluhetki tuli kyllä sinänsä ihan tarpeeseen, vaikka vois ajatella että kyllä se autossa istuminen on yhtä lepäämistä. Oli kyllä kiva vaan makoilla auringossa ja välillä pulahtaa altaaseen vilvoittelemaan. Enkä edes palanut vielä!

Kun ratsastajat saapuivat takaisin hotellille, jatkettiin altaalla oleskelua vielä hetki. Tai no Tero ja Nina menivät uimaan johonkin uimahallille vissiin. Lähdin Raisan ja Roosan kanssa Amarillon ”keskustaan” jollekin ihme antiikkikadulle, missä oli paljon antiikki/vintage-kauppoja. Ihan siistiä tavaraahan siellä oli, mutta myös aika arvokasta. En ostanut mitään, mutta olisin voinut ostaa vaikka stetsonin, mikäli vaan olisi sopivan kokoinen löytynyt. Niin ja jonkun vanhan rekisterikilven tai vastaavan ajattelin ostaa jossain vaiheessa ihan sisustuselementiksi. Niitä on tossa matkan varrella ollut myynnissä aiemminkin, niin ehkä niitä vielä tulee. Tai jos ei, niin ei se mitään.

Illalla käytiin maailmankuulussa (no, mä en kyllä ollut aiemmin kuullut) The Big Texan -ravintolassa syömässä. Kiva cowboy-henkinen paikka, joka oli myös aika täynnä! Suurin osa ruokapaikoista, joissa ollaan käyty, on olleet aika tyhjillään. Täällä on sellainen haaste-homma, että jos pystyy syömään n. 2kg lihaa + lisukkeet tunnin sisällä, niin saa ko. aterian ilmaiseksi. Ja oli siellä briteistä joku yrittäjä paikalla. Ei kyllä onnistunut haasteessa. No, mutta liha oli kyllä erittäin hyvää! Tarjoilijalla oli vähän huono päivä tosin, kun ensin tipautti osan ruuista lattialle ja sen jälkeen vielä kaatoi kannullisen vettä lattialle ja osa meistäkin sai osamme. Itse pääsin aika vähällä, kun vaan jalkoihin vähän roiskui. Jälkimmäinen ei tosin ainakaan ollut tarjoilijan vika, kun kiertelevä muusikko tuli huitomaan kitarallaan siihen taakse kriittisellä hetkellä.

No, mutta joo, äsken tuli varattua majoitukset seuraavaksi pariksi yöksi. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen vietämmekin 2 yötä Santa Fe:ssä New Mexicossa, vaikka alun perin piti mennä tästä Albuquerqueen. Ratsastusreissulla oli suositeltu Santa Fe:tä ja kerrottu, että Albuquerque on ihan tylsä paikka. Niin nyt sitten kutsuu Santa Fe. Äsken vähän googlailin mitä siellä voisi tehdä ja ainakin kuumailmapalloilu kiinnostaisi! Ja komeat maisemat taitaa olla sielläkin, joten ihan jollekin ns. ”patikointiretkelle” voisi myös mennä mahdollisesti. Jää nähtäväksi.

Day 6: Oklahoma City-Elk City-Amarillo

Tuntuu toisaalta, että oltais oltu reissussa jo pidempäänkin, mutta toisaalta tuntuu hurjalta, että on jo kuudes päivä menossa. Matkaa ja lomaa on onneksi vielä ihan mukavasti jäljellä ja nähtävää riittää. Tänään ajettiin autolla taas vähän pidempi matka ilman sen pidempiä pysähdyksiä. Route 66 –museossa käytiin tuossa matkan varrella ja se oli ihan jees. Ja tietysti siinä yhteydessä oli Route 66 –kauppa, josta sai ostaa krääsää. En ostanut. Mutta varmaan jossain vaiheessa reissua tulee jotain ostettuakin. Kassalla oli hauskoja mammoja töissä.

Käytiinhän me tietysti syömässäkin matkalla. Tarkemmin sanoen Elk Cityssä sijaitsevassa ravintolassa nimeltä Portobello Grille. Oli taas suuri kiusaus valita burgeri, mutta päädyin kuin päädyinkin lopulta pastaan. Ja hyväähän se olikin. Tosin juomaksi ottamani jäätee olis voinut olla makeampaa. Se siis taisi olla ihan nimensä mukaisesti jotain pussiteetä, joka vaan oli jäähdytetty ja lisätty jäitä.

Oli tosi kuuma päivä taas kerran. Texasin rajalle kun pysähdyttiin, niin puhelin herjasi, ettei voi käynnistää puhelinsovellusta, koska puhelin on kuumentunut liikaa. Ei se varmaan pelkästään säästä johtunut se ylikuumeneminen, mutta varmasti auttoi asiaa. Jännästi heti kun päästiin Texasin puolelle niin matkapuhelinverkko katosi lähes saman tien. Ja pysyi pitkään hyvin epävakaana, mutta lopulta palautui vakaammaksi kuitenkin. Maisemat oli kyllä upeita, kun matkattiin kohti Amarilloa! Oli siistiä, kun näkymä jatkui niin pitkälle, kun vaan pystyi näkemään. Oli korkeuseroja, kanjoneita, peltoja jne. Ja paljon tuulimyllyjä. 

Amarilloon saapuminen oli pieni järkytys. Yhden kadun varressa oli rähjäisiä motelleja, kauppoja ja ravintoloita. Ja mainostipa yksi motelli itseään myös sillä, että heillä on väri-tv:t! No, ehkä se ei ole itsestäänselvyys täälläpäin. Majoituspaikkaan saavuttuamme vähän jännitti mitä oven takaa paljastuu. Ainakaan vielä ei ole löytynyt mitään eläinystäviä huonekavereina, mutta voin sanoa, että jopa minä teen parempaa jälkeä siivotessani. Hiuksia (toivon todella, että ne oli hiuksia eikä mitään muita karvoja) löytyi pitkin lattiaa ja kun erehdyin lopulta vielä olemaan huoneessa paljain jaloin, oli jalanpohjat nukkumaanmentäessä ihan mustat. Pakko oli käydä huuhtelemassa. Onhan tämä hotelli/motelli/majatalo/tms erittäin edullinen, enkä odottanutkaan vastaavaa tasoa kuin vaikka esimerkiksi edellinen hotellimme. Mutta ei mun mielestä ole liikaa vaadittu, että huone edes siivottais! Eihän ole?