Day 12: Flagstaff-Las Vegas

Eilen jo päätettiin, että aamiaiselle mennään johonkin paikalliseen kahvilaan/ravintolaan. Oltiin jo aiemmin nähty majapaikan lähellä kuppila nimeltä Biff’s Bagels, joten mentiin sinne. Ja oli kyllä paras aamupala tällä reissulla! Otin chili-cheddar-bagelin tomaatti-basilika-levitteellä ja täytteiksi salaatti, kurkku, tomaatti ja tietysti pekoni. Vihannekset oli tuoreita ja hyvän näköisiä ja kokonaisuudessaan bagel oli todella hyvän makuinen! Ja tarjolla oli myös tummapaahtoista kahvia, joka maistui kahvilta ja oli hyvää! Näin hyvä aloitus päivälle oli kyllä tarpeen. Aamupalan jälkeen lähdin vielä hakemaan Jamba Juicesta smoothien. Tällä kertaa päätin pelata varman päälle ja ottaa Chicagossa maistamani Caribbean Passion –smoothien. Ai että.

Sitten tien päälle ja kohti Las Vegasia. Matkaa oli taitettavana taas ihan kiitettävästi. Pysähdyttiin Seligmanin kylässä, Arizonassa edelleen. Siinä Route 66:n varrella oli paljon hyvin persoonallisia matkamuistomyymälöitä ja ainakin joidenkin yhteydessä oli jonkinmoista ravintolatoimintaa myös. Hauskan näköisiä paikkoja joka tapauksessa, vaikka mitään ei tullutkaan ostettua.

Toinen pysähdys tehtiin Kingmanissa ja siellä käytiin myös syömässä. Ruokapaikka oli nimeltään Redneck’s Southern Pit BBQ, jossa tuli syötyä taas burgeri, joka oli kyllä oikein hyvän makuinen. Tuli testattua myös The Big Blue Van -olutta. Tilatessani sitä, tarjoilija kysyi otanko mustikoita. Ihmettelin hetken, mutta lopulta ajattelin, että why not? Ja vaikka yhdistelmä kuulostikin alussa todella erikoiselta, niin maku oli kyllä hyvä! Ihan mielellään voin ottaa vastaavan uudelleenkin, jos joskus tulee vastaan. Ruokailun jälkeen jäätiin vielä hetkeksi kiertelemään Kingsmania ja räpsimään kuvia.

Ennen Vegasia pysähdyttiin vielä Hoover Damilla, eli padolla. Eihän se nähtävyytenä ollut juuri kummoinen ja lämpötila oli noussut jo uusiin ennätyslukemiin, yli sadan Fahrenheit-asteen. Nopeasti pari kuvaa ja takaisin ilmaistoituun autoon ja matkaan! Padolta ei enää ollutkaan kovin pitkä matka Las Vegasiin ja kaupunkia lähestyessämme näytti huvittavalta, kun lentokoneita nousi ja laski ihan sieltä korkeiden hotellikompleksien ja kaupungin vilinän keskeltä. Vegasin lentokenttä kun kuulemma ja näköjään on ihan siinä kaiken vieressä. Oli tyyliin yksi katu meidän hotellin ja lentokentän välissä. Häiriöksi se ei kuitenkaan ollut.

Hotellina meillä (minä, Topi, Tiina, Pete ja Tero) oli Vegasissa Excalibur. Lempinimeltään myös Disneyland, koska se näytti kuin joltain Disney-linnalta. Muut majoittautuivat Mandalay Bayssä, joka oli astetta ylellisempi. Näiden kahden hotellin välissä oli vielä yksi hotelli – Luxor. Egyptiläisteemainen hotelli, joka olikin pyramidin muotoinen ja sfinksi oli siinä vieressä myös. Excaliburin ja Mandalay Baym välillä liikku ilmainen juna. Tai tram se oli englanniksi, mutta en kyllä miellä sitä raitiovaunuksi.

Raisa, Roosa ja Mirka päättivät mennä katsomaan Cirque de Soleil –esitystä, joka oli tehty Michael Jacksonin musiikin ympärille. Itsekin mietin pitkään, että lähtisinkö mukaan, mutta päätin olla menemättä, koska hinta oli kuitenkin aika kova, enkä tiedä olisinko saanut siitä niin paljon irti kuitenkaan. Me muut lähdettiinkin kävelemään vähän Las Vegasin kuuluisaa ”strippiä”, jonka varrella meidän hotellitkin oli. Vaikka olikin jo pimeää, niin todella kuuma oli edelleen. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja katujen yli piti usein mennä ylikulkusiltojen kautta ja liukuportaat oli melkein jokaisen kohdalla rikki, joten joutui vielä ponnistelemaan portaat ylös. Ja siinä kuumuudessa se olikin jo kuin mikäkin urheilusuoritus.

Kauppaan piti myös poiketa, koska vettä piti saada. Etenimme kohti jotain hienostohotellia, jonka edustalla oli kuulemma joku suihkulähde/musiikki-show. Mutta täytyy sanoa, että ei se kyllä ollut oikein mistään kotoisin jos esimerkiksi vertaa Barcelonan Montjuïcin vastaavaan. Mutta tulipahan nähtyä. Kävelymatkalla tuli räpsittyä kuvia kans jonkin verran, mutta meni hetki ennen kun sai kännykän kameran säädettyä sopivasti, että kuvista edes saa jotain selvää. Kun on muuten pimeää, mutta paljon kirkkaita valoja, niin oli aluksi vähän haasteellista. Varsinkin tällaiselle aloittelijalle.

Suunnitteluvaiheessa tämän illan piti olla ns. ”heavy drinking”-ilta ja siksi olinkin pettynyt, kun baariin mentiin kolmestaan Teron ja Ninan kanssa. Ensimmäinen kohde oli Gilley’s, joka olikin ihan hauska cowboy-henkinen saluuna. Oli ”mechanical bull” ja kaikkea! Kukaan meistä ei kyllä kokeillut, mutta kyllä siellä aika moni kävi kokeilemassa. Ja yhden jäbän ainoa duuni oli ohjata sitä. Tai no välillä hän kävi kyllä tanssilattiallakin tai tanssi siinä työpisteensä vieressä, kun taisi olla vähän tylsää. Siellä vedettiin myös karaokea koko ilta. Vähän eri tasoista kyllä kuin Suomessa. Karaokeisäntäkin aina välillä intoutui laulamaan ja veti yhden biisin myös mechanical bullin päällä seisten. Silloin se ei kyllä liikkunut. Muutenkin taisi olla vakkarilaulajia aika paljon.

Kun meininki Gilley’sissä hiipui, lähdettiin etsimään seuraavaa paikkaa ja haettiin ”matkaevästä” kaupasta. Erään hotellin/kasinon vierestä löytyi yksi ”ulkoilmabaari”, johon sitten lopulta päädyttiin. Se oli aika jees. DJ soitti musaa ja tanssilattia oli täynnä. Yksi tyttö baaritiskillä luuli mua britiksi. Otin sen kohteliaisuutena, vaikka en oo ihan varma oisko pitänyt. Jostain syystä kyllä mulla on lievä brittiaksentti aina välillä. Ainakin jotkut sanat ja fraasit tulee enemmän brittiläisittäin kuin amerikkalaisittain. Sieltä lähdettyämme käytiin taas kaupan kautta ja kohti seuraavaa kohdetta. Useampi paikka näytti olevan jo kiinni ja itselle alkoi iskeä jo väsymystäkin päälle ja kun oli pitkin iltaa juonut oluttaja siideriä, niin alkoi myös vähän turvottaa ja närästää, joten olo ei ollut mikään paras mahdollinen. Lähdin siis hotellille, joka olikin jo ihan lähellä. Huoneessa olin joskus aamuneljältä, joten ihan hyväkin, etten enää jatkanut seuraavaan paikkaan, jotta hetken ehtii nukkuakin. Vaikka koko huominen päivä meneekin Vegasissa, niin olis kiva tehdä jotain muutakin kuin vain nukkua. Altailla makoilua ja outlet-keskuksessa shoppailua ois huomiselle suunniteltuna. 

Day 11: Flagstaff

Päivä valkeni Flagstaffissa aikaisin. Suihkun jälkeen suuntasin ”hotellin” ”aamiaiselle”, joka tarjoiltiin siis siinä vastaanoton yhteydessä. Tarjolla oli automaattikahvia ja –mehua, paahtoleipää, muroja ja suklaalla kuorrutettuja minidonitseja. Ei ne aamiaiset ole aiemminkaan kummoisia olleet, mutta tämä oli kaikessa säälittävyydessään jo omaa luokkaansa. Huvittavaa kyllä, että tuo automaattikahvi oli ”parasta” mitä tähän asti hotelleista on saatu. Eihän se silti siis mitenkään hyvää ollut.

Osa porukasta lähti kaupungille aamupalalle. Minä, Nina ja Tero lähdettin kauppaan. Päädyimme Whole Foodsiin, eli tällaiseen suureen eko-/luomumarketiin. Koska hotellin aamiainen oli mitä oli, päätin ostaa kahvin ja croissantin. Tummaa paahtoa ei siltikään ollut tarjolla, mutta kaupan luonteen huomioon ottaen päätin ottaa jotain afrikkalaista medium-paahtoista kahvia. Olikin suuri ilo, kun kahvi maistui kahvilta ja oli vielä ihan hyvääkin! Jee!

Kun koko 9 hengen porukka oli taas kasassa meidän hotellin pihalla, oli aika pakkautua autoihin ja lähteä kohti Grand Canyonia. Itselleni Grand Canyonilla käynti oli se, mitä olin odottanut kaikkein eniten. Ja kun päädyimme ensimmäiselle ”näköalapaikalle”, joka ei ollut vielä edes siellä kansallispuiston alueella, niin kyllä tuntui vähän mahanpohjassa niitä maisemia katsellessa. Ei minkään kuvan perusteella pysty käsittämään sitä, miten huikea paikka se on! Alhaalla näkyi myös sitä saastunutta vettä. Sellaista oranssinruskeaa liejua. Tai mistä minä tiedän onko se liejua vai vain värjääntynyttä vettä. No, ihan sama.

Lopulta kun päästiin sinne Grand Canyonin varsinaiseen kansallispuistoon, niin alkoikin melkein heti sataa kaatamalla. Ja pari salamaakin iski ihan vieressä. Oltiin parkkipaikalla odottelemassa hetki, kunnes sade laantui. Eipä siinä kyllä kauaa mennyt ja päästiin ulos autosta ihailemaan maisemia. Ihan älyttömän näköistä! Kaiteet oli tosi matalia ja tuntui pahalta lähestyä niitä reunoja, kun kuitenkin jonkin verran noita korkeita paikkoja pelkää. Lopulta sitä tuli kuitenkin lähdettyä vähän ”seikkailemaankin” pitkin pieniä polkuja paremmille näköalapaikoille, joissa ei tietenkään ollut niitä mataliakaan aitoja. Taisi sieltä taustalta jokunen ”Hullu!” ja ”Älä mene sinne!” –huutokin kuulua.

Koko vierailumme aikana oli pilvistä ja tuli välillä vielä pientä tihkusadettakin. Itse asiassa taisi olla aika ideaali sää Grand Canyon –vierailulle, sillä mitä nyt on juttua kuullut, niin auringon paistaessa siellä on todella kuuma. Ja ei nyt kuitenkaan ollut yhtään kylmä. Lämpötila oli oikein sopiva. Paluumatkalla Flagstaffiin ajettiinkin taas oikein kunnon sadealueen läpi ja ainakin vähän kauempana ukkosti myös. Niin ja rakeita tuli myös! Suunnattiin syömään The Northern Pines –ravintolaan, joka googlattiin matkalla. Ihan ok pastaa sieltä sai.

Kun päästiin takaisin hotellille päätin lähteä etsimään Flagstaffin ainoaa Jamba Juicea. En oikein tiedä millä nimellä sitä kutsuisi. Mehubaari? Smoothiebaari? No, mutta jos olin odottanut Grand Canyonilla käyntiä, niin odotin kyllä myös Jamba Juicea aika paljon. Onneksi Chicagossa sain jo ensimmäisen Jambani. Flagstaffin Jamba Juice oli yliopiston kampus-alueen keskellä sellaisessa ”ravintolakeskittymässä”, jossa oli mm. salaattibaaria, meksikolaista ravintolaa, bageleita jne. Ensin kyllä kävelin koko kompleksin ohi, kun ei missään näkynyt mitään valomainoksia tai mitään. Ja muutenkin vähän jännitti, että onko se tyyliin vain opiskelijoille tarkoitettu paikka. Uskaltauduin kuitenkin sisään, eikä mua käännytetty pois! Eikä edes katsottu mitenkään pitkään ja taisin sulautua joukkoon melko uskottavasti, vaikka olinkin varmaan reilut 10 vuotta muita vanhempi. Otin maistiaiseksi Strawberry Surf Rider -smoothien, jota en ollut vielä ennen maistanut. Oli aika ”sitruksinen”, mutta hyvän makuinen kyllä. Ei silti esim. Caribbean Passionin veroinen.

Smoothien saatuani vetäydyin hotellihuoneeseen viettämään omaa aikaa, kun muut olivat shoppailemassa tai vain kävelemässä ympäri Flagstaffia. Vaikka meillä on reissu mennytkin tosi hyvin, yllättävänkin hyvin, niin nyt olin kyllä oman ajan tarpeessa. Katselin hotellihuoneen hienosta huipputeknisestä kuvaputkitv:stä mm. Family Feudia (Suomessa pyöri joskus nimellä Voitto kotiin, juontajana Nicke Lignell :D) ja Frendejä. Kyllä siinä varmaan jokunen tunti meni, kunnes olikin aika lähteä syömään. Nälkä ei kyllä ollut taaskaan yhtään, mutta lähdin seuraksi. Käytiin ensin hotellin lähellä olevassa Mother Road Brewing Companyssä oluella. Oluet oli siis heidän omia tuotoksia ja panimo toimi siinä samassa yhteydessä. Hyvin hipster-henkinen paikka. Oikein kiva.

Jatkettiin vielä läheiseen Altitude Bar & Grilliin, joka oli sisustettu niin, että pitkin seiniä oli suksia pystyssä. Otin taas jonkun paikallisen oluen ja ruoaksi pelkät ranskalaiset, koska ei todellakaan vaan maistunut mikään täyttävämpi. Vaikka burgerit olis ollutkin puoleen hintaan. Muut sitten tilailikin burgereita ja wingsejä. Wingsit tosin ainakin sai todellisen tyrmäystuomion. Kuulemma pahimmat wingsit, mitä oli ikinä syöty. No, en oo wings-miehiä muutenkaan, niin en edes maistanut.

Flagstaff oli myös hyvin erilainen kaupunki kuin muut, missä ollaan käyty. Ja se on kyllä ollut myös tän reissun suola! Flagstaffissa oli paljon havupuita ja mulla tuli jostain syystä se vanha Villi pohjola –sarja mieleen. En ehkä ikinä ole kyseistä sarjaa katsonut, joten voi olla että menee ihan metsään. Illat oli myös paljon viileämpiä kuin aiemmissa kaupungeissa ja tunnelma ehkä lähinnä suomalaista fiilistä, vaikka kyllä sekin vielä aika kaukana on. Huomenna sitten suunta kohti Las Vegasia! Tähän loppuun vielä pari kuvaa meidän huoneen huipputeknisistä laitteista. Alempi on sellainen "ennen ja nyt" -tyylinen kuva.

Day 10: Santa Fe-Flagstaff

Tänään oltiin paljon tien päällä. Santa Fe ja New Mexico hyvästeltiin, kun saavuttiin Arizonaan. Lähtiessä Santa Festä nähtiin poliisin eristämä iso alue. Se tie, jolla oltiin, oli poikki toiseen suuntaan, koska alue oli eristetty "Crime Scene - Do Not Cross"-teipillä. Alueen keskiössä oli paikallinen pankki, niin ajateltiin että ois ollut pankkiryöstö kyseessä. Myöhemmin selvisi, ettei ollut. Joku 55-vuotias mies oli kuollut sille kadulle. Silminnäkijöiden mukaan kyseinen mies oli aiemmin pyörinyt läheisillä parkkipaikoilla ja huudellut sekä hakannut läheisten rakennusten ovia ja lopulta lyyhistynyt siihen kadulle. Kuulemma ei kuitenkaan ollut jäänyt auton alle.

Mutta se siitä. Matkan varrella ei sen kummempia suunniteltuja pysähdyksiä pidetty. Välillä pysähdyttiin räpsimään kuvia, kun oli sen verran komeita maisemia! Arizonan puolelle kun päästiin, niin huomasi, että tiet oli lähtökohtaisesti paljon paremmassa kunnossa kuin muissa osavaltioissa. Matkan varrella meni vierellä myös tosi paljon tavarajunia. Ja ihan älyttömän pitkiä sellaisia. Niitä menee kyllä myös Flagstaffin kaupungin läpi.

Flagstaffissa meitä odottikin vielä matkaseurueen viimeiset jäsenet, Topi ja Tiina. He olivat siis lähteneet reissuun myöhemmin ja lentäneet San Franciscoon ja tulleet mm. Vegasin kautta tänne Flagstaffiin. Nyt siis ollaan koko porukka koossa. 9 henkeä. Yhteiskuvien ottaminen selfie-kepillä vaikeutuu entisestään. Tai ainakin siitä tulee haastavampaa. Lähdettiin illalla porukalla syömään Ni Marcos Pizza -ravintolaan, joka sijaitsi lähellä meidän hotellia/motellia. Söin kana-caesar-salaatin, koska ei taaskaan vaan tehnyt mieli syödä mitään raskasta. Ja olisi pitänyt tajuta ottaa se pieni annos, sillä se kulho oli aika älytön. Mutta oli kyllä hyvää ja söin silti kaiken.

Jatkoimme NI Marcosista iltaa vielä Ninan ja Teron kanssa ja kävimme kävelemässä Flagstaffin (pimeillä) kaduilla. Yllättävän iso paikka. Paljon pubeja, ravintoloita ja kuppiloita. Tarkoitus oli mennä "yksille" vielä ja kun pääsimme yhteen ravintolaan sisään (siellä muuten soi Matt and Kim!) ja kyselimme mm. olutvalikoimaa, niin kävi ilmi ettei meille voida tarjoilla, koska meillä ei ollut Arizonan lain mukaista henkkaria mukana! Eurooppalainen ajokortti ei siis käy, vaan pitää olla passi. Kokeiltiin huviksemme vielä toista pubia siinä lähettyvillä, mutta lopputulos oli sama. Päätimme kuitenkin hakea passit hotellilta ja sen tehtyämme suuntasimme sporttipubiin, jossa jo kertaalleen kävimme kääntymässä. Ihan hyvä valinta, sillä ainakin hanatuotteet oli puoleen hintaan ja niitä siinä tulikin jokunen nautittua. Rento ilta. Huomenna onkin sitten edessä paljon odotettu retki Grand Canyonille!