Tälle päivälle oli varattu kierros kuuluisalla Alcatrazin vankilasaarella. Sitä ennen piti käydä palauttamassa uskollisesti palvelleet automme - Kia ja Monsteri. Ensin ei meinannut koko palautuspaikkaa löytyä, koska mitään kylttiä tai muuta ei ollut missään. Lopulta kuitenkin jätettiin autot parkkiin ja palautettiin avaimet. Siinä vaiheessa tuli sellainen olo, että tää reissu on oikeesti jo loppusuoralla, vaikka ei haluaiskaan.
Ja koska autot palautettiin, piti meillä olla jokin keino liikkua kaupungilla. Onneksi San Francisco ei ole Los Angeles, vaan täällä on kattava ja toimiva julkinen liikenne! Käytiin siis metroasemalta hakemassa kolmen päivän matkakortit, joten saa tulla ja mennä niin paljon kuin lystää. Hämmentävää tosin on se, että täällä on olemassa Muni, joka kattaa niin busseja, raitiovaunuja kuin metronkin, mutta sitten on olemassa myös Bart, joka mulle on jäänyt vähän epäselväksi. Meidän matkakorteilla ei saa kuitenkaan käyttää Bart-kulkuneuvoja. Tosin tuskin tarvitseekaan,
Muut lähti lipun saatuaan heti testaamaan julkista liikennettä ja menivät kai ratikalla satamaan, Alcatraz-paatin lähtölaiturille. Itse päätin kipaista läheisen Jamba Juicen kautta ja kävellä sieltä satamaan. Suunnistaminen oli kyllä helppoa, mutta se helle kyllä oli aika piinaava. Onneksi oli käveltävänä vain yhtä katua suoraan loppuun asti ja ilman sen suurempia mäkiä, niin piti vaan sietää sitä kuumuutta. Ja hyvinhän se menikin. Ja Google Maps tietysti arvioi kävelymatkan kestävän paljon pidempään kuin mitä se kestikään, niin olin ihan hyvissä ajoin pelipaikalla.
Tyhmänä en ollut ostanut aiemmin vesipulloa, joten jouduin maksamaan 5 dollaria pienestä vesipullosta! San Franciscon vesijohtovesi on kuulemma juomakelpoista, joten vanhan vesipullonkin olisi voinut kämpillä täyttää, mutta ei tullut tehtyä niin tällä kertaa. Siitä sitten mentiin paatille, joka kuljetti meidät Alcatraziin, joka oli yllättävänkin lähellä. Olihan se aikamoinen paikka. Siellä oli mm. näyttely, jossa oli vanhojen vankien kuvia ja tarinoita. Esimerkiksi mistä rikoksesta heidät oli tuomittu ja saattoi olla jotain taustojakin. Yksikin nainen oli istunut Alcatrazissa tuomiota puolisonsa murhasta. Puolison, joka oli hakannut häntä vuosikausia.
Rakennukset ja puitteet oli aika lailla sellaisia, mitä odottikin, mutta olihan se eri olla ihan paikan päällä kuin mitä on telkkarista nähnyt. Me ei otettu sitä audio tour -hässäkkää ollenkaan, kun ajateltiin että kierretään omaan tahtiin vaan. En tiedä oliko se nyt sitten virhe vai ei, mutta kyllä tuo kierros mulle oli joka tapauksessa tosi mielenkiintoinen kokemus! Kuuma oli sielläkin vaikka oli kyseessä pieni saari. Ja ärsyttävät kärpäset piinasivat ihmisiä koko ajan. Sitten lopulta paatilla takaisin kaupunkiin.
Loppupäivä menikin sitten kaupungilla kierrellessä. Oltiin Ninan, Teron ja Peten kanssa liikkeellä ja käytiin testaamassa In-N-Out Burger. Hyvä purilainen, mutta ranskalaisissa oli kyllä parantamisen varaa. Ja ruuhka-aikaan ruoan saaminen kyllä kestää pitkään, joten jos on jo valmiiksi tappava nälkä, niin voi olla että menee vain hermot. Jälkkärit haettiin Ben & Jerry'sistä. Sitten lähdettiin kiipeilemään San Franciscon jyrkkiä ylämäkiä kohti keskustaa. Ne mäet oli kyllä aika älyttömiä, kun sai tosissaan tehdä töitä, että ne pääsi ylös! Ja sitä kuuluisaa Cable Caria ei käytetty, koska jono oli niin pitkä. Olis ehkä pitänyt. No, takaisin päin sitten tultiinkin sillä. Se on siis se sellainen avonainen "raitiovaunu", jonka ulkopuolella voi "roikkua".
Kummasti se päivä taas kului nopeasti aamusta iltaan ja San Francisco on kyllä kaunis kaupunki! Onneksi on vielä pari päivää aikaa tutustua kaupunkiin entistä paremmin ja nauttia loman viimeisistä hetkistä! Yhden päivän kyllä aion pyhittää sille, että kulken vaan kaupungilla ympäriinsä yksikseni ja vaikka vähän shoppailen jos siltä tuntuu. Oma aika tulee tarpeeseen! Huomenna kuitenkin Golden Gatelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti