Lähdettiin perjantaina aamuyöllä ja oltiin lauantaina puoliltapäivin Suomessa. En enää muista mihin aikaan lähdettiin kämpiltä. Oisko ollut joskus kahden pintaan aamuyöllä. Meillä oli über-kyyti kentälle. Matkaan ei mennyt aikaa juuri mitään ja saavuttiin lähes autiolle kentälle. Kyllä siellä joku oli sohvalla nukkumassa, mutta ihan kuollutta kyllä noin muuten. Jonkin aikaa odotettuamme, päästiin American Airlinesin lähtöselvitykseen ja tiskillä oli vanhempi rouva, joka oli harvinaisen huono asiakaspalvelija. Mutta ei siitä sen enempää.
Jouduttiin vielä odottamaan, että turvatarkastus aukeaa. Ja siitä kun päästiin läpi, niin päästiin seuraavalle odotusalueelle. Mikään kauppa tai ravintola ei tuntunut olevan auki. Aivan perällä oli joku burgeripaikka, mikä avasi juuri. En mä sieltä viitsinyt kahvia ottaa. Eka lento oli sekin aika pitkä. Koneessa oli kosketusnäytöt jokaisessa selkänojassa, joten viihdytin itseäni katsomalla Grandfathered-sarjan pilottijakson. Sen jälkeen yritin nukkua. Ehkä torkuin, ehkä en. Ainakin oli tosi kylmä.
Chicagoon saavuttuamme käytiin syömässä. Se pisin lentomatka meni itse asiassa tosi hyvin. Nukuin kaikki ne pätkät, kun ei ollut mitään "ohjelmaa", eli ruokailua tai juomatarjoilua. Näihin Air Berlinin paluulentoihin tehtiin check-in jo San Franciscossa ja sain valittua itselleni ikkunapaikan ja ainakin mulle nukkuminen on siinä huomattavasti helpompaa, kun voi nojata siihen ikkunaseinään. En kyllä oo koskaan ollut hyvä nukkumaan lentokoneessa, mutta tällä kertaa olin! Ja se varmasti hyödyttää aikaerosta palautumista.
Berliinissä vaihdettiin konetta ja kauhisteltiin taas Tegelin kentän kamaluutta. Berliini-Helsinki-välillä en enää nukkunut. Ihan tarkoituksella, sillä suunnitelma oli nyt valvoa siihen asti, kunnes Suomessa olisi sen verran ilta, että voisi mennä nukkumaan. Ei se ihan niin hyvin mennyt. Kun lopulta pääsin kotiin asti, hengähdin pienen hetken ja lähdin parturiin. Kolmessa viikossa hiukset ehtii kuitenkin kasvaa sen verran, ettei näytä niin siistiltä enää. Ja itselle oli erityisen tärkeää, että on siistit hiukset töihin mennessä, sillä maanantaina aloittaisin uudessa työpaikassa. No, mutta joo, kävin siellä parturissa ja heti sen jälkeen kaupassa hakemassa jääkaappiin täytettä.
Kun olin taas kotona ja purkanut kauppakassin, niin menin "hetkeksi" sohvalle makoilemaan ja katsomaan mitä kaikkea tallennuksia sitä Elisa Viihteessä olikaan odottamassa. Ei mennyt kauaakaan, kun olin jo unessa. Heräilin varmaan jonkun kerran siinä välillä, mutta muistaakseni heräsin "kunnolla" siinä joskus kahdeksan aikoihin illalla. Eli ehkä n. 6h oli tullut nukuttua. Siinä vaiheessa ajattelin, että jos nyt taas valvon "normaaliin tapaan", niin se tietää hyvää maanantaille, kun pitäisi mennä töihin. Päätin siis kömpiä sänkyyn ja kokeilla vielä jos voisi jatkaa unia. Ja nukahdin uudestaan melkein heti.
Ihan katkotonta unta ei tullut nukuttua, mutta ne pari kertaa kun siinä yön aikana heräilin, niin en kyllä kauaa hereillä ehtinyt olla, kunnes sain uudelleen unta. Sunnuntain puolella heräsin kunnolla siinä n. klo 8 ja silloin päätin nousta sängystä. Voin kertoa, että oli muuten vähän outo olo. Tuntui kuin perjantai ja lauantai olis vaan kadonnut johonkin. Mutta oli sunnuntaiaamu ja olin pirteä. Ei kai ihme tuon unimäärän jälkeen. Koko reissu tuntui jo pelottavan kaukaiselta ja toisaalta hirvitti, että paluu arkeen oli edessä. Whatsapp oli täyttynyt matkaseurueen viesteistä, joissa valitettiin unirytmistä. Itse olin tyytyväinen ja toiveikas, että noilla maraton-unilla olisi koko unirytmi käännetty.
Palaan vielä jossain vaiheessa tämän blogin ääreen ja olis tarkoitus vielä kerätä yhteen fiiliksiä koko reissusta. Ja ehkä mä niitä vlogia varten kuvattuja videopätkiäkin jossain vaiheessa jotain kautta julkaisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti